Jippii! Olen ensimmäistä kertaa laittanut ötökkämyrkkyä hevoseeni suoraan pullosta suihkien!
Tähän saakka olen joutunut laittamaan ötökkäsuojan hevoseen sienen avulla pyyhkäisten, sillä suihkeen suhina saati sumun kosketus L:n herkälle hipiälle on saanut hevosen tanssimaan ympyrää.
Edistystä sienikäsittelyn onnistuminenkin, sillä viime kesänä L yritti vain lapa edellä juosta ylitseni vaarallisen suihkepullon suhinan kuullessaan. Nyt se on sentään tanssiessaan laittanut takajalkojaan nätisti ristiin!

Vaan jotakin on tapahtunut: hevoseni seisoo paikallaan, pää rennosti riippuen ja antaa suihkuttaa itsensä karkotteella!

Kunnes seuraavana aamuna tulen tallille.
Hevoseni nukkuu laitumella, kaula ja selkä täynnä kahden peukalonpäänkokoisia patteja! Paarmat ja muut itikat ovat hyökänneet hevoseni kimppuun - karkotteesta huolimatta - ja pistokohtien kautta myrkkyä on päätynyt hevosen ihon läpi ja allerginen reaktio on poksahtanut käsiin!
Hevonen näyttää järkyttävältä! Sen mahanaluskin on yhtä mukulakivikatua!

Ensiavuksi L saa tietenkin heti homeopaattisia, Apis-helmiä, ja sienipesun.
Tallinpitäjä kehottaa pesemään hevosen letkun kanssa, mikä askarruttaa tovin: en ole uskaltanut koittaa letkupesua, kun juuri olemme päässeet sanko&sienipesun kanssa sinuiksi. Mutta hätätilanne on hätätilanne: vesi väännetään mukavan lämpimäksi ja letku käteen. Eikä hevonen ota tilanteesta pulttia: antaa veden valua ja puhdistaa myrkyn pois iholta.
Ilon tunne kulkee läpi, vaikka huoli hevosesta on koko ajan mielessä! Ensimmäinen letkupesumme!!

Iltapäivällä toistamme toimenpiteet: Apista ja letkutusta. Kaulan paukamat ovat jo laskeneet huomattavasti, mutta mahan alus on yhä kaamea. Ja ilmeisen kipeä myös, sitä ei saisi edes koskettaa.
Illalla vielä helmiannos ja hyvänyönsuukko sekä tekstiviestitiedustelu homeopaatille, kannattaisiko Apiksen rinnalla antaa jotakin muuta valmistetta. Neuvo liuottaa hevoselle veteen cocktail kahdesta eri valmisteesta tulee heti paluuviestinä. Sen aika on seuraavana aamuna!

Aamulla tallille saapuessani hevonen on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaikki paukurat ovat hävinneet, mutta päätän silti laittaa ruiskun kanssa L:n suuhun homeopaattista liuosta. Sekin sujuu hyvin. Niinpä tarinalla näyttääkin olevan muutama opetus. Ensinnäkin ötökkämyrkyistä ei ole mihinkään hyvään ja toisekseen: joskus vastoinkäymisisten kohdatessa huomaa, että olemme päässeet aimoharppauksia eteenpäin siitä, millaisia L:n kanssa olimme entisessä elämässämme - vain puolitoista vuotta sitten!





Loppu hyvin, kaikki hyvin! Iloinen ponityttö ja hänen sikkurasilmäinen hevoisensa!