Pimeys, tihkuttava vesisade ja tuuli eivät tänään onnistu masentamaan minua! Siksi, että minulla on maailman paras hevonen, maailman monin poni! Tänään lempeä jättiläiseni on ollut malliesimerkki sujuvan kengityksen käsikirjasta ja rento ja ihana ratsastettava.

Tietenkään kaikki päivät eivät saa leijumaan pilvissä, mutta hyvien hetkien ansiosta jaksaa taas. Ja onhan se kannustavaa, että tuloksia syntyy: joskus ne näyttäytyvät välähdyksinä, joskus niistä saa nauttia pidempään. Mutta joka tapauksessa, rentouden hakeminen ja hevosen palkitseminen jo oikean asian yrittämisestä on ollut ainoa oikea tie, että olemme päässeet tähän tilanteeseen. Huomenna jatkamme taas sen tien tallustelua!