Luen parhaillaan kirjaa, johon on koottu tarinoita hevosista, jotka ovat koskettaneet ihmisiään aivan erityisellä tavalla. Tarinoita siitä, miten ihmisen ja hevosen välisestä ystävyydestä on tullut jotain ainutlaatuisen koskettavaa ja miten moni vaikeista lähtökohdista alkanut yhteiselämä on lujittunut elämää suuremmaksi luottamukseksi.

Monet tarinat sisältävät ripauksia minun ja L:n yhteisestä elämästä. Vaikeudet ja ongelmatilanteet, joihin törmäsimme suhteemme alkutaipaleella ovat nyt muuttuneet turvalliseksi arjeksi. Moni nykyään toimiva asia on sivistämisen tulosta, mutta parasta tässä kaikessa on L:n kanssa kokemani ystävyys ja molemminpuolinen luottamus.

Jälkeenpäin ymmärrän hyvin, että on ollut ylipäätään epäreilua odottaa hevosen luottavan minuun ongelmatilanteissa: Miksi se olisi luottanut, eihän se silloin tuntenut minua lainkaan!

Yksi kirjan pysäyttävimmistä tarinoista on kuitenkin Duane Isaacsonin tarina, jonka otsikkona on How to embarrass a horse (Kuinka nolata hevonen). Tarina kertoo niin sanotusta ongelmahevosesta, jonka luottamuksen Isaacson onnistuu saamaan ja parin yhteistyö rupeaa sujumaan.

Isaacson kertoo, miten onnistumisentunne huumasi hänet ja hän alkoi pitämään itseään ”hevoskuiskaajana”. Isaacsonin maine levisi ja hänet kutsuttiin pitämään demoa hevosensa kanssa. Ennen kiipeämistään hevosensa selkään Isaacson päätti kertoa tämän tarinan yleisölle. Jotain oli kuitenkin toisin. ”At one point I received the clearest communication from Buck. It arrived in my heart as a feeling of embarrassment and in my head as the words: Please don´t tell them how I used to be.” Isaacson kuitenkin kertoi, miten oli onnistunut ”kesyttämään” tämän villisti ratsastajia selästään pukittelevan hevosen mukavaksi ystäväksi.

On varmaankin selvää, mitä sitten tapahtui. Kun Isaacson kiipesi hevosensa selkään, tämä heitti miehen alas.

Tarina pisti minut ajattelemaan, olisiko minunkin syytä jo päästää irti vanhoista kauhukuvista ja antaa hevosystävälleni täysi tunnustus siitä, millainen se on tänään eikä muistella sitä, millainen se on joskus ollut.

Ai niin ja se kirja. Se on nimeltään Angel Horses. Divine messengers of hope. Tekijät: Allen & Linda Anderson.