Hevosesta on muutamassa viikossa kuoriutunut ihana liitokavio. Se tuntuu mahtavalta, varsinkin kun muutama viikko sitten tuskastelin oman osaamattomuuteni kanssa. Liitokavio on varmasti löytynyt monen asian summana: Olen saanut parannettua omaa ratsastusasentoani pilateksen avulla juuri niin merkittävästi, että lantio on kääntynyt alle eikä jarruta hevosta. Hevonen on päässyt kiropraktikko Ismo Haapasen käsittelyyn, ja kengitys rupeaa vähitellen olemaan sillä tiellä, jossa sen olisi pitänyt olla jo ajat sitten. 

L:n liikkeet ovat aina olleet kauniit, mutta minulla on välillä ollut puurtamista saada ne esiin. Nyt ratsastuskerrat ovat olleet helppoja, hevonen on liikkunut omin jaloin. Toivottavasti en onnistu pilaamaan tätä kehitystä!

L on tarjonnut itsestään paljon muutakin viime aikoina. Minusta on ruvennut tuntumaan, että sillä on jokin suurempi lahja, jota se nyt uskaltaa toteuttaa: Se hoitaa meitä ihmisiä ja muita hevosia ja tallin eläimiä. Se on hyvin huolehtivainen ja vaistoaa, mikäli jotain on vinossa. Omalla energiallaan se tarjoaa paitsi lohdutusta myös tunteen siitä, että asiat kääntyvät paremmiksi.

Toivon sydämestäni, että osaan vaalia L:n sekä fyysisiä että henkisiä ominaisuuksia. Että osaisin olla avoin sen viesteille ja sen hyvyydelle. Nyt tiedän varmasti, että se ei todellakaan tullut elämääni sattumalta. Se valitsi minut.