Mitä teet, jos hevonen pelkää vesiletkua (tai vesisankoa ja sientä), kun sen jalat kaipaavat pesua ennen suojien laittoa?
Miten reagoit, jos hevonen irvistelee satulavyötä kiristettäessä?
Mikä on oikea määrä ruokaa ja mitä ruokaa hevoselle pitäisi antaa?
Mistä löytyy hyvä kengittäjä?
Entä hyvä tallipaikka?

Olin etsinyt omaa hevosta aktiivisesti reilun puolen vuoden ajan. Haussa oli osaava suomenhevonen, mutta sellaisia ei tullut vastaan tai niistä pyydettiin mielestäni liian kovia summia.
Sitten tapasin L:n. Se oli hyvin kaunis. Eikä lähelläkään suomenhevosta. Koeratsastuksemme eivät sujuneet erityisen mairittelevasti, mutta tuossa kauniissa hevosessa oli sitä jotakin. Halusin sen.
Hyvin pian törmäsin vaikeisiin, jopa ahdistaviin ongelmiin. Kengitys ei onnistunut, ja uudella tallilla hevonen oli hermostunut ja tuli tarhan langoista läpi.

Näin jälkeenpäin ajateltuna paras saamani neuvo vaikeuksien keskellä oli hyvin yksinkertainen: anna hevoselle aikaa. Aika on rakentanut välillemme luottamusta.
Mutta työkalujakin on tarvittu, ainoastaan aika ei riitä, jos ei tiedä, miten sen käyttää. Olen löytänyt työkaluja, ja niistä haluan kertoa myös tässä blogissa.

Toinen hyvin vahvaksi tullut tunne kuluneesta vuodesta on lempitv-sarjastani Lostista tuttu lause: ”Everything happens for a reason.” Kaikella on tarkoituksensa. Olen tämän vuoden aikana oppinut hevosista enemmän kuin tähän astisen elämäni aikana yhteensä. Ja olen varma, että tämä kaikki on samalla osa jotakin suurempaa käsikirjoitusta – en vain vielä tiedä mitä tästä kaikesta seuraa, mutta minulla on vahva tunne, että L on muuttanut elämäni suunnan pysyvästi.