...Kolmas vaihe on nousu, neljäs hirvittävä romahdus, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi elämän jatkuminen liian tasaisena.

Taso viisi on se, jolle pyrimme.

Hevostaitokouluttaja soitti. Oli kuulemma huolestunut kriisistämme (jopa siinä määrin, että uhrasi Teho-osaston jakson katsomisen puhelinneuvonnan vuoksi) mutta huoli ei kohdistunut niinkään hevoseen kuin minuun :) . Tarvitsemme lisää työkaluja hevostaitokouluttaja sanoi.
" Jos tuntuu, että jankkaa samaa eikä edisty, joko työkalu on väärä tai se on kulutettu loppuun, ja on asiaa lähestyttävä toisesta näkökulmasta."

Hevonen, joka on tottunut sietämään stressiä ja selviytymään siitä, saa aluksi lh-käsittelystä helpotusta. Vähitellen se alkaa kuitenkin kaipaamaan ärsykkeitä, stressiä. Idea on sama kuin mistä vajaa vuosi sitten aloitimme harjoitukset:
" Sama asia, joka saa hevosen säikähtämään, saa sen pysähtymään. Kun hevosen stressitaso nousee, sen jalat alkavat liikkua, kunnes hevonen rupeaa hakemaan muita vaihtoehtoja päästä tilanteesta", muistutti hevostaitokouluttaja.

Eli vanhat kujeet, uudet välineet: laajennamme säkitysarsenaalia haravoihin, kottikärryihin, pressuihin! Olen myös ryhtynyt hakeutumaan tietoisesti vaikeuksiin. Jos jostakin kuuluu meteliä, menemme katsomaan, mistä se lähtee! Heitän loimen selkään tarpeettoman suurieleisesti - meillä ei hissutella!
Vaikeuksia on helppo hamuta, sillä olen itse nyt varmempi. Tiedän, mitä tilanteista voi seurata, osaan pitää silmät selässäni, mutta toisaalta välillämme on nyt jotakin, mitä vuosi sitten ei vielä ollut. Se on luottamus. Hevonen tulee perässäni päin vaaroja, ja L:n kunniaksi on myös sanottava, että opittuaan uutta se on muuttunut turvallisemmaksi kumppaniksi: aikaisemmin säikähtäessään se säntäsi karkuun - nyt se pysähtyy.