Verkostoituminen on tuoreelle hevosenomistajalle tärkeää, vaikkakin vaikeaa, jos kontaktit täytyy luoda tyhjästä. Pikku hiljaa ympärille alkaa löytyä hyvien ihmisten verkosto: sellaisen muodostavat meillä oman tallin väki, muutama luottokengittäjä, hieroja, hevostaitokouluttaja sekä joukko samanhenkisiä hevosihmisystäviä.

Hyvien ihmisten kanssa ongelmistakin on helppo puhua ääneen ja pohtia, miksi hevonen kulloinkin reagoi niin kuin reagoi. Vaikkei ratkaisua aina löytyisikään, ongelma tuntuu kutistuvan, kun sen saa pois sydämeltään. Ja sitä paitsi, jokainen (tiedostava) hevosenomistaja painii samojen kysymysten kanssa - siitä, ettei ole asian kanssa yksin, saa joskus suurimman lohdun!

Tämän päivän tärkein ajatus on, että hevonen toimii aina omista lähtökohdistaan, siten, mikä hevosesta kulloisessakin tilanteessa parhaalta ratkaisulta tuntuu. L on ihmisen näkökulmasta välillä varsinainen drama queen, hevosen itsensä näkökulmasta se toimii siten kuin sen hevosena kuuluukin, jotta se selviää hengissä vaaran uhatessa. Se pakenee yrittämällä poistua paikalta. Jos sen pakotie on tukittu, se yrittää paeta juoksemalla esteen, eli yleensä ihmisen, yli. Se ei tarkoituksella yritä satuttaa ihmistä, vaan "vaaran" uhatessa ihminen katoaa sen maailmasta - silloin sen ainoa ajatus on pelastautuminen.

Ihmisen näkökulmasta sen vaarat ovat tosin joskus käsittämättömiä, mutta miten sanotaan monisataakiloiselle hevoselle, että "Ei se rokotus satu, se vain vähän nipistää"? L:n näkökulmasta sen paras puolustus tilanteessa on pako.

Kiitos tämän päivän keskusteluista Millalle, Rikulle, Minna M:lle ja Minna G:lle. Onneksi olette olemassa!