Kurssipäivän harjoituksina tehtiin takapääväistöjä sekä opeteltiin peruuttamaan hevosta koskettamalla nenäpiitä ja laittamalla painetta riimunnarun kautta. Lisäksi harjoiteltiin hevosen lähettämistä ympyrälle ja sen pysäyttämistä merkistä. Harjoitukset ovat niitä, joilla kunnioitusta ja luottamusta haetaan hevoselta.

Leena Kurikka kehotti myös tekemään asioita hevosen molemmilta puolilta.
"Ihminen opettaa hevosen helposti vasensilmäiseksi, jos kaikki toimet, kuten taluttaminen, satulointi ja selkäännousu tehdään aina vasemmalta. Asian voi testata vaihtamalta puolta hevosen pään ohi vasemmalta oikealle: jos hevosen pää lähtee kääntymään ihmisen mukana, se yrittää pitää ihmisen vasemmassa silmässään, jonne ihminen hevosen mukaan kuuluu."

Hevosen asema ihmisen yläpuolella ilmenee talutusvaikeuksina ja levottomuutena; hevonen tarvitsee rajat, rajoista tulee turvallisuus. Mutta miksi hevonen sitten ei kunnioita ihmistä?
"Ihmisen vartalonkieli on surkeaa, minkä vuoksi hevonen ajattelee, että ihminen on tyhmä eikä tyhmää nosteta johtajaksi", Kurikka sanoo.
Huomaamattaan ihmisen tulee myös väistettyä hevosta.
"Lopeta väistely ja väistätä hevosta. Hae kunnioitusta liikuttamalla hevosen jalkoja - niin johtajahevonenkin tekee laumassa alemmilleen”, Kurikka muistuttaa.
"Kivulla ja pelolla uhkaamisen pohjalle ei voi rakentaa luottamuksellista suhdetta, vaan on olemassa ystävyyteen ja kumppanuuteen perustuva tapa toimia. Ei tarvitse ostaa kovempaa kuolainta, kiristää alaturparemmiä tai virittää martingaalia; ylimääräistä roinaa ei tarvita, jos suhde on kunnossa."

Luottamuksen rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä - suuttua ei saa koskaan.
"Hevoset ovat oikeudentajuisia, ne ymmärtävät, jos niitä huomautetaan asiasta. Mutta kun ihminen suuttuu hevoselle, tilanne harvoin liittyy hevoseen. Ihminen on väsynyt, päätä särkee, on huolia - tai sitten ihmistä pelottaa", Kurikka selvittää.
Maasta käsin -työskentelyssä on Kurikan mukaan varottava kuitenkin, ettei jämähdä vaatimaan kunnioitusta.
"Kunnioutuksen hakemisesta tulee muuten simputusta."

Yksi tärkeimmistä kommunikoinnin välineistä on hengitys: ihmisen pinnallinen hengitys tekee ihmisestä jännittyneen, ja hevonen puolestaan tulkitsee jännityksen informaatioksi vaarasta.
Myös paineen avulla kommunikoidaan: kontakti voi olla fyysinen tai epäsuora. Tärkeintä paineen avulla kommunikoinnissa on hetki, jolloin paine loppuu. Alussa paine on lopetettava heti, kun hevonen ajattelee oikeaan suuntaan, kiitetään siis pienimmästäkin yrityksestä ja vahvistetaan siten toivottua käytöstä.
"Käyttäkää maalaisjärkeä, kuunnelkaa sydäntänne ja ennen kaikkea kuunnelkaa hevostanne”, Kurikka painottaa.

Kurssipäivän harjoitukset sujuivat L:n kanssa mainiosti. Kymmenpäisestä yleisöstä huolimatta hevonen oli hienosti kuulolla ja näytti, että hän kyllä osaa nämä jutut vaikka silmät kiinni. Valmis hevonen ei tietenkään ole, mutta tuntui mukavalta, että työ on kantanut hedelmää ja niistäkin pitää olla lupa nauttia välillä!

Seuraavan kerran Kurikka saapuu tallillemme maaliskuun 28. päivä. Silloin mietitään, miten hevosen olo tehdään turvalliseksi ratsastaja selässä.