Heppani mun : Heppani mun

Iloa vuoteen 2011

2011-01-04T07:55:24Z

Onnelliset ja onnekkaat Lulu ja Alma!

Tavoitteena hevosen hyvinvointi ja ilo

2011-01-04T07:39:44Z

Kilpailetko sill�? kysyy l�hes poikkeuksetta jokainen, joka kuulee, ett� minulla on oma hevonen. Hevosen omistaminen kytkeytyy mielikuvissa niin vahvasti ratsastukseen ja kilpailemiseen, ett� kielt�v� vastaus her�tt�� l�hinn� h�mmennyst�: Mit� sitten teet hevosen kanssa?

No, paljonkin ja toisaalta en oikeastaan juuri mit��n. Toisin sanottuna p�iviin mahtuu paljon sellaista, mik� ei ulosp�in n�yt� juuri milt��n, mutta mik� minun ja hevoseni v�lisen suhteen kannalta on jotakin suurta ja ihmeellist�. Yhteisist� hetkist� syntyy Suhde ja Luottamus. T�rkeimpi� hetki� ei vietet� varusteet p��ll� kaviouralla vaan vapaana kuin taivaan linnut. Jos sellaisina hetkin� saa hevosen valitsemaan vapaaehtoisesti mieluummin oman kuin lajitoveriensa seuran, voi tuntea suurta onnea, yst�vyytt� - ja n�yryytt�.�

Halu kilpailla yhdistyy usein sanaan tavoitteellisuus. Karkeasti sanottuna tavoitteelliset hevosihmiset haluavat kilpailla, ja monen mielest� tavoitteellinen harrastaminen vaatii tietynlaiset olosuhteet treenata t�ysipainoisesti. Tavoitteellisuus her�tt�� tunteita: eik� ykk�stavoite tulisi olla hyv�n hevosenel�m�n varmistaminen ja pyrkimys olla oikeudenmukainen hevosta kohtaan sen kanssa ty�skennelt�ess�?�Ent� vaatiiko tavoitteelisuus ratsastajana/ratsukkona todellakin osallistumista kilpailuihin?

Mielest�ni t�rkein kysymys tavoitteellisuuden suhteen piileekin keinoissa, joita matkalla k�ytet��n. Kenen ehdoilla matkaa kohti tavoitteiden t�yttymist� tehd��n? Kenen kunnianhimoja tavoitteet palvelevat? Saavatko kaikki osapuolet iloa tavoitteellisuudesta? Jokainen paikalliskisoja katsomassa k�ynyt tiet��, ett� ilo on monesta suorituksesta kaukana.�

Moniko seuraavaa kilpailukautta varten treenaava miettii tosissaan tavoitteitaan: ovatko ne ruusukkeita ja parempia sijoituksia vaativimmissa luokissa vai voisivatko ne t�n� vuonna olla jotakin muuta. Osaisinko antaa arvoa sille, ett� opettaisin t�n� vuonna hevoseni k�velem��n pelotta traileriin tai antaisin sille mahdollisuuden p��st� laitumelle muiden hevosten kanssa - sill�kin uhalla, ett� se satuttaa itsens� ja kilpailukausi katkeaa?

Palanen huolettomuutta

2010-10-19T11:32:22Z

Viikonloppuna osallistuin kurssille, jollainen minun olisi pit�nyt k�yd� jo kolme vuotta sitten, omaa hevosta vasta etsiess�ni. Itse asiassa aika moni kurssi pit�isi m��r�t� hevosesta haaveilevalle pakolliseksi! Hevosen el�m� helpottuisi huomattavasti, kun omistajien ei tarvitsisi oppia kaikkea kantap��n kautta ja omistajien el�m� helpottuisi, kun ei tarvitsi aina olla altavastaajana vaikkapa kengitt�jien n�kemyksien ja mielipiteiden edess�.

T�ll� kertaa teimme yst�v�n kanssa p�iv�retken Lopelle, jossa Vainikan aitta j�rjesti kavionhuoltop�iv�n. Aittalaiset olivat jo muutamaa viikkoa aikaisemmin k�yneet tallillamme kertomassa keng�tt�myydest� ja kavioiden vuolemisesta, mist� j�i tarve ja kipin� tiet�� lis��.

Keng�tt�myys ei ole mit��n hurmahenkist� h�rh�ily� tai poikkeavaa vuolutekniikkaa. Ideana on, ett� jos ja kun hevonen tarvitsee suojaa kavioihinsa, siihen on muitakin tapoja kuin rautakeng�n kavioon iskeminen � esimerkiksi buutsit. Ja omalla tallillamme k�yvien kengitt�jien sanoin: Vainikan aitan v�en vuolutekniikka ei juurikaan eroa perinteisist� opeista, joten h�rh�puheet voi jokainen unohtaa.

Kavionhuoltop�iv�n aikana jokainen meist� kurssilaisista p��si harjoittelemaan teurasjaloilla, mihin asioihin hevosen kavionhoidossa pit�� kiinnitt�� huomiota. Tarkoituksena ei ollut, ett� t�st� l�htien jokainen meist� vuolisi itsen�isesti omat hevosensa vaan saada k�yt�nn�n tuntumaa ja tietoa asioista. Aion jatkossakin j�tt�� vuolut ammattilaisten ty�ksi, mutta ehk� nyt osaan hoitaa kavioita tarvittaessa itsekin ja varsinkin perustella omia n�kemyksi�ni ja toiveitani paremmin.

T�h�n asti keng�tt�myys � takasten osalta yli puoli vuotta ja etusten pari kuukautta � n�ytt�� sopivan hevoselleni. Se liikkuu puhtaasti eik� aro jalkojaan kovemmillakaan alustoilla. Ja mik� parasta: minun ei tarvitse p�ivitt�in syd�n sykkyr�ll� tiirailla, ovatko kaikki keng�t tallella vai onko hevonen polkenut niist� jonkun irti. Huolettomuus on mukava tunne!

Sopiikin mietti�, miksi kengitt�minen on niin itsest��nselvyys hevostenpidossa. Viimeisimm�n Hippoksen artikkelissa se oli nostettu yhdeksi hevosen hyvinvoinnin edellytykseksi. Poikkeukset toki ymm�rr�n, kuten vaikkapa joidenkin asentovirheiden vaatiman kengityksen.

Kun oma hevoseni aikanaan potki kengitt�ji� sairauslomalle, kukaan ei kysynyt minulta, tarvitseeko hevoseni v�ltt�m�tt� keng�t my�s taakse. P�invastoin. El�inl��k�rikin kehotti tuomaan hevosen klinikalle, jossa voitaisiin kokeilla viel� yht� rauhoittavaa l��keainetta tilanteen ratkaisemiseksi. No, ammattilaisten neuvojen ohjaamina kokeilin sit�kin, valitettavasti, ilman silloin toivottua lopputulosta. (Tietenkin.)

Hevonen oli haaste ammattilaisille, mutta kun l��ketiedek��n ei auttanut, ammattilaiset nostivat k�det pystyyn. Kenell�k��n ei ollut antaa neuvoa, miten pattitilanteesta p��st�isiin eteenp�in.

Onneksi p��simme. S�kitt�m�ll� ja positiivisesti palkitsemalla. Hevostani ehdittiin kengitt�� ymp�ri kunnialla parin vuoden ajan, ilman rauhoittavia, kunhan se oli oppinut ensin muita asioita ihmisen yst�v�n� olemisesta.

Jonkun mielest� hevosen j�tt�minen keng�tt�m�ksi on puute el�imen sivistyksess�. Ei minun mielest�ni. En usko, ett� kumpikaan meist� koskaan erityisesti nautti toimenpiteest�. Senkin vuoksi tuntuu mukavalta, ett� l�ysimme vaihtoehdon.

(P.s. Lis�� aiheesta osoitteesta www.kengattomathevoset.fi)

Jalat maassa, hevosellakin

2010-10-04T08:12:40Z

Moni sanoo, ett� vastasyntyneiss� vauvoissa asuu kaikki maailman viisaus. Mihin se viisaus meist� ihmisist� ajan my�t� h�vi��?

Ei minnek��n. Se painuu piiloon, koska viisaus on pelottavaa. Se kysyy uskoa asioihin, joita ei aina j�rjell� voi todistaa. Se kysyy uskallusta rakastaa ja olla vilpit�n, olla muiden silmiss� joskus erilainen.

Ymp�r�iv�t ihmiset, massa, tekee meist� helpommin siedett�vi� ja ymm�rrett�vi�, ja niinh�n me yrit�mme tehd� my�s hevosistamme. Tasap�ist�mme niit� muottiin, jossa hevosen pit�� tehd� tiettyj� asioita silloin kun me pyyd�mme. Emme kuuntele hevosen mielipiteit�, koska emme ole tottuneet, ett� sellainen olisi kannattavaa.

Mutta kun ryhdymme kuuntelemaan, huomaamme, ett� kaikki maailman viisaus asuu hevosessa. Se uskaltaa rakastaa ja olla vilpit�n, se uskoo asioihin, joita ei aina voi j�rjell� todistaa. Ja n�iss� asioissa hevonen on paras opettajamme. Kun annamme hevosen opettaa meit�, saamme takaisin pieni� murusia siit� viisaudesta, joka meiss�kin asuu.

Vaikka uskon hevosen ��rett�m��n viisauteen ja tunne�lyyn, uskon my�s, ett� hevosen omistajina meill� ihmisill� on vastuu pit�� hevosen jalat maassa. Ei ole hevosen etu, ett� siit� tehd��n niin suuri henkiolento, etteik� sen tarvitsisi osata k�ytt�yty�. Onhan meill� ihmisill�kin s��nn�t, joiden mukaan on toimittava, jotta kaikilla olisi hyv� olla.

Yht�lailla on tarpeen opettaa hevosesta sivistynyt yksil�, joka osaa seist� rauhassa paikoillaan, kun sit� k�sitell��n ja tarjota sille riitt�v� m��r� erilaisia �rsykkeit� ja fyysist� liikuntaa. Hevosen mielipiteen kuunteleminen tarkoittaa sit�, ett� ihmisell� on herkkyys huomata ongelmakohdat ja pohtia niihin kyseiselle hevoselle sopiva ratkaisu, auttaa sit� ongelman kohtaamisessa ja sen yli. Ei sit�, ett� hevonen p��tt��.

Ero hyv�n ja huonon hevosmiestaidon v�lill� onkin siin�, miten t�m�n yht�l�n toteuttaa.

V�h�n suvaitsevaisuutta, kiitos!

2010-07-06T13:00:49Z

Yst�v�ni vinkkasi hevostalli.netiss� k�ydyst� keskustelusta, jonka otsikkona oli �Onko NH:sta tullut uskonto�?

Natural horsemanship, suomalaisittain luonnollinen hevostaito n�ytt�� olevan monelle kirosana. On toki totta, ett� my�s luonnollisen hevostaidon �harrastajista� l�ytyy ��rip�it�. Niit�, jotka l�llyttelev�t hevosensa kurittomiksi tai unohtavat fyysisen liikunnan merkityksen liikkumaan luodulle el�imelle. Niit�, jotka uskovat orjallisesti vain yhden opettajan ajatuksia, vaikka jokaisen hevosyksil�n kohdalla pit�isi pysty� tekem��n my�s persoonakohtaisia p��t�ksi� menetelmist�, joita k�ytt��.

Mutta n�it� ��rip�it� l�ytyy jokaisesta suuntauksesta; oli sitten kyseess� hevosenkoulutus,�lastenkasvatus tai tieteen tekeminen. Kaikilla on yleens� kuitenkin syyt� katsoa peiliin � paitsi ilmeisesti n�ill� nimimerkin takaa netiss� mielipiteit��n esitt�vill�.

Nettikeskustelun mukaan ��risuuntauksen lh-ihmiset romantisoivat el�imi� ja tekev�t niist� puolijumalia. �El�imell� on jokin yliluonnollinen tarkoitus ihmisen el�m�ss�, er�s kirjoittaa.

Voin t�ydest� syd�mest�ni sanoa, ett� uskon juuri n�in. Minulle hevoseni ei ole vain harrastusv�line, jota k�visin pumppaamassa kannukset saappaissa valmennustunneilla. Se on viisas olento, joka on opettanut minulle paljon yst�vyydest�, rakkaudesta ja luottamuksesta. Ei aivan pieni� oppitunteja, mutta ymm�rrett�v�sti eiv�t kovin arvostettuja suorituskeskeisess� yhteiskunnassa. Minulle ne ovat kuitenkin merkityksellisi� asioita, ja toivon, ett� Hevosellani on minulle viel� paljon opetettavaa. Ett� se n�kee, ett� olen H�nen opetuksiensa arvoinen.

Samaan aikaan hevoseni on silti my�s lihaksikas atleetti, joka suorituu kouluratsastusliikkeist� juuri niin hyvin kuin vain osaan pyyt��. Se pit�� hypp��misest�, se on helppo tarhata, kengitt�� ja hoitaa. Se ei ole hullu lh-hevonen vaan sivistynyt, herkk� ja koulutettu Hevonen.

Minulle nettikeskusteluissa mainitut �lieveilmi�t� eiv�t ole erillisi� asioita vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Ne kaikki liittyv�t olennaisella osalla siihen kokonaiskuvaan, josta piirtyy maailma, jossa el�mme. Ymm�rr�n toki, ett� monia n�ist� �lieveilmi�ist� ei edes haluta ymm�rt��, koska ne on paljon helpompi tyrm�t� kuin perehty� uuteen maailmaan, jonka ilmi�t eiv�t aina ole j�rjell� tai tieteellisin tutkimustuloksin selitett�viss�.

T�st� nettikeskustelusta minulle tuli oikeastaan aika kaksijakoinen olo. Toisaalta surullinen: Miten paljosta toiset j��v�tk��n paitsi ja toisaalta iloinen: miten paljon olenkaan itse saanut hevosharrastukseltani!

Toivoisin, ett� t�ss�kin asiassa muistettaisiin suvaitsevaisuus. Mik��n suuntaus ei ole niin mustavalkoinen, kuin millaiseksi se nettikeskusteluissa usein v�ritet��n. Niin kauan kuin kukaan ei vahingoita toista ihmist� tai el�int��n, se, mihin toinen uskoo, ei ole kenelt�k��n pois.

Ohuen langan varassa

2010-04-25T17:55:42Z

Opettele ajattelemaan enemm�n niin kuin hevonen, sanoo Pat Parelli.

Miksi ihminen minussa kuitenkin v�lill� voittaa? Miksi teen jotakin, mist� tied�n, ettei hevonen pid� tai mihin en ole sit� riitt�v�sti valmistellut. Teen asioita, vaikka tied�n, ettei pit�isi eik� varsinkaan kannattaisi.

Miksi?

Koska olen ihminen.

Luottamus on vaikea ansaita mutta helppo menett�� hetkess�. Silloin joutuu palaamaan monta askelta taaksep�in ja toivomaan, ett� saa anteeksi. Melkoisia oppitunteja - eik� aina niink��n hevosen kanssa toimimisesta vaan el�m�st� yleens�. Oppitunteja, joiden opetuksena on: �l� toimi vain siksi, ett� sinulla on siihen tilaisuus tai ett� se on mahdollista. �l� sorru tavoittelemaan lyhytaikaista hy�ty�, se kostautuu sinulle ennemmin tai my�hemmin. Hevosen kanssa yleens� heti.

Toisaalta, hevonen voi joskus joka tapauksessa joutua �killisesti tilanteeseen, joka saa sen pois tolaltaan. Ehk� joskus on hyv�, ett� arviointivirheit� tapahtuu tutuissa ja turvallisissa olosuhteissa, ilman ett� on pakko jatkaa tilanteessa painimista.

Melkoinen opettaja, t�m� hevoseni. Olen t�n��n istunut H�nen tarhassaan pienell� jakkaralla tekem�ss� muistiinpanoja t�st� p�iv�st�. Tuolta h�n tulee tunnustellen l�hemm�s. Sy� maasta hein�nkorsia ja pit�� minua silm�ll�. Varon nostamasta katsettani, koska Hevonen pit�� nyt sit�kin liian tungettelevana. Se haluaa p��tt��, mik� on ok. H�n arvioi minua, yst�v��ns�. H�n tuntuu n�hneen minussa uinuneen saalistajan ja miettii nyt, voiko yh� luottaa minuun.

Kun H�n on l�hemp�n�, heit�n maahan varovasti pieni� porkkananpaloja, jotka H�n poimii suuhunsa. V�hitellen, askel askeleelta H�n tulee et�isyydelle, josta pystyisi ottamaan porkkanan k�dest�ni. Ja h�n ottaa sen, ja toisen, ja kolmannen. Kuiskaan hiljaa: anteeksi, anteeksi, anteeksi.

Hevonen seisoo l�hell�ni. 45 minuuttia kest�neen l�hestymisen j�lkeen hevonen nuuhkaisee ensimm�isen kerran tossunk�rek�ni, sitten polveani, sitten muistikirjaani ja k�si�ni. Saan antaa suukon Hevoseni nen�np��h�n, mutta muuten en tee mit��n, etten ylitt�isi rajaa. L�heisyytemme on t�n��n ohuen langan varassa ja t�h�n tunnelmaan haluan oman ja hevoseni mielen t�n��n j��v�n.

Huomenna jatkamme taas puhtaalta p�yd�lt�.

Hevosella ei ole kiire

2010-04-01T20:57:13Z

Tavallisesti minun p�iv�ss�ni aika asettaa ty�p�iv�n raamit ja deadlinet t�ille.

Mutta monella on kiire aina. Kiire aamutoimiin, kiire t�ihin, kiire kotiin, kiire hoitaa asiat.

Ja kiire tallille. Tallilla on kiire, koska perhe odottaa. On kiire, ett� ehtisi ajoissa nukkumaan ehti�kseen taas seuraavana aamuna ajoissa t�ihin.

Hevosen maailmassa ei ole kiirett�. Viisas opettaja muistutti, kun olimme L:n kanssa tiemme alussa, ettei hevonen tied� asettamistani etapeista. Hevonen ei tied�, miss� ajassa toivon tai oletan sen osaavan jotakin. Se oli hyv� neuvo, jonka avulla jaksoin p�iv�st� toiseen toistaa asioita, joita toivoin hevosen oppivan.

Pari p�iv�� sitten sain hevosen aikak�sityksest� toisenlaisenkin muistutuksen. Kun aluksi yhteisty� hevosen kanssa rakentui konkreettisten asioiden
opettelun varaan, nyky��n oppiminen on k��ntynyt toisinp�in. Uskon, ett� hevoseni on tullut el�m��ni opettaakseen minulle asioita, ja nyt el�inkommunikoija sanoi, ett� hevonen tiet�� kyll�, mit� min� h�nelt� haluan, mutta L ei voi antaa asioita valmiina - ennen kuin min� olen ne todella oppinut. "H�n tiet��, ett� jos h�n tekee kaiken heti niin kuin sin� haluat, silloin matka ei ole ollut matkan arvoinen, etk� sin� ole oppinut asioita niin kuin ne pit�� oppia."

El�inkommunikoijan toteamus tuntui enemm�n kuin lohdulliselta. Se poisti kiireen. Ei ole kiirett�, kun tied�n, ett� kaikki tapahtuu juuri siin� j�rjestyksess� kuin pit��kin. Kaikki on matkaa ja ei ole v�li�, jos matka j�� kesken. T�rkeint� on olla matkalla yhdess�.

Matka on j�nnitt�v�: osaanko poimia oikeat asiat, jotta kasvaisin ihmisen� ja tulisin hyv�ksi kuuntelijaksi hevoselleni. Haastavinta onkin t�ll� hetkell� se, ett� matkallaolo tuntuu nyt niin hauskalta, ett� v�lill� en mill��n malttaisi odottaa, mit� kaikkea se tuo mukanaan!

Voimmeko koskaan olla tyytyv�isi� hevoseen?

2010-02-27T20:06:40Z

Voiko hevonen koskaan olla valmis?

Kun ihmisella on toiveita ja tavoitteita, ne saavutettuaan h�n haluaa aina enemm�n.

Hevosen kanssa vaikeuksissa olleen tavoitteet ovat aluksi maanl�heisi�. Toivomuksia siit�, ett� hevonen oppisi seisomaan rauhassa paikoillaan, siet�m��n jalkojen pesun ja satuloinnin. V�h�n my�hemmin selvit��n jo kunnialla kengitt�j�n ja el�inl��k�rin k�ynneist�. Ratsastuksellisestikin hevonen edistyy. Se oppii luottamaan ratsastajan k�teen, kuuntelee istuntaa - ja antaa ratsastajalle virheit� anteeksi.

Mutta riitt��k� se?

Minun mielest�ni pit�isi riitt��. Min� olen hevoseeni tyytyv�inen. Olen kiitollinen joka kerran, kun se valitsee l�hte� tarhasta mieluummin minun mukaani kuin laukata hangen peitt�m�ll� laitumella lajitoverinsa kanssa. Tunnen rauhaa ja mielihyv��, kun hevonen antaa minun hoitaa itse��n, jutella p�iv�n kuulumisista ja valmistella sit� vaikkapa ratsastushetke� varten. Ja jokaisen ratsastushetken j�lkeen kiit�n hevosta, ett� se on p��st�nyt minut selk��ns� ja pit�nyt siell�.

Mill� mittareilla hevosen hyvyytt� sitten mitataan? Riitt��k� hyvyyteen yritteli�isyys ja herkkyys, jota hevonen osoittaa el�m��, toisia hevosia ja ihmisi� kohtaan - olipa ihminen sitten mink�lainen tahansa.

Yleens� ei. Aika usein mittarina n�hd��n se, milt� hevonen n�ytt�� ja mit� hevonen tekee ratsastuskent�n aitojen sis�puolella. T�rke�� tuntuu olevan, mill� kirjaimella kuvataan hevosen tasoa: C, B vai A, helppoa vai vaativaa tasoa?

Ehk� mieluummin pit�isi kuitenkin arvostella ratsastajan tasoa: suurin osa meist� kun taitaa olla tasoa helppo C vaikka kuvitelmat omista taidoista hipovat vaativien luokkien tasoa. T�llaisen k�sityksen ainakin usein saa, kun n�kee ratsastajien rankaisevan hevosiaan, jotka eiv�t tee, mit� ratsastaja pyyt��!

Joskus olisi hyv� muistaa, ett� hevonen on aina t�ydellinen sellaisenaan ja se on t�ysin tyytyv�inen itseens� sellaisena kuin on. Jos ihminen haluaa hevosesta jotakin enemm�n, teht�k��n se hevosta kunnioittaen ja hevosen ehdoilla.

Takana kaksi vuotta kavioliittoa

2009-12-09T08:04:48Z

Minun ja L:n kavioliiton 2-vuotisp�iv� l�hestyy. Olen onnellisempi kuin koskaan h�nen kanssaan, el�mme suorastaan kuherruskuukautta!

Suhteemme alkupuoli ei kuitenkaan ollut kovin auvoinen. Kun ongelmatilanteet ry�ps�hteliv�t eteeni, oli tartuttava konkreettisten, yksitt�isten vaikeuksien ratkomiseen: miten opetan hevosen uudelleen satulointiin, miten saan sen jalat pesty� ja miten kengitys onnistuisi.

N�in j�lkeenp�in ajateltuna, alun ty� olikin lopulta yksinkertaista. Toistoja, toistoja, toistoja. Pieni� edistyksen askeleita. My�t��misen opettamista hevoselle. Ilman hevostaidon tarjoamia ty�kaluja en olisi tosin urakasta koskaan selvinnyt.

On vaikea sanoa, miksi nyt tuntuu niin hyv�lt�. Oman polun rakennuspalikat ovat kuin erikokoisia kivi�, joiden muodot ovat ajan kuluessa hitsautuneet toisiinsa kiinni. Kun samaa polkua on asteltu joka p�iv�, kivien s�rm�t ovat hioutuneet ja tiest� on tullut tasaisempi. Polun k�velemisest� on tullut rutiinia. Oudot ja pelottavat asiat ovat muuttuneet tutuiksi ja turvallisiksi.

V�lill� joku kivi toki kohoaa reunastaan ja kompastumme. Mutta sellaista el�m� on!

Mist� polku sitten koostuu? Rakennuspalikoita on monia: ajoitukseni on harjaantunut ammattilaisen opissa, hevosen elinymp�rist� tarjoaa mahdollisuuden hyv��n hevosenel�m��n ja k�sittelytavat sek� hevoselle esitetyt pyynn�t ovat johdonmukaisia.

Olen pyrkinyt pit�m��n huolta hevosen fyysisest� ja psyykkisest� hyvinvoinnista. Ammattilaiset ovat hoitaneet L:n kavioita saaden niist� v�hitellen kavioiden n�k�iset. Kiropraktikko on saanut hevosen fysiikan kuntoon, kinesiologi on puolestaan avannut hevosen henkiset lukot. Homeopatialla on hoidettu vastaan tulleita tilanteita, olivat ne sitten konkreettisia ruhjeita tai tunnepuolen kolhuja.

Olen yritt�nyt kehitty� my�s itse - sek� fyysisesti ett� psyykkisesti. Istuntani on parantunut pilateksen ja kehotietoisen ratsastuksen avulla, ja olen tullut armeliaammaksi itselleni ja maailmalle. Se aika, mit� viet�n hevosen kanssa on t�rkeint� juuri sill� hetkell�.

T�rkein ty�kalu tuntuukin nyt olevan rakkaus. Se, mit� tunnen hevosta kohtaan, saa minut aina hyv�lle tuulelle. Ja hyv�ntuulisuus on jotain, mihin hevonen vastaa samalla tavoin. Ja kun kaksi hyv�ntuulista puuhastelee yhdess�, mik��n ei voi olla heille ylitsep��sem�t�nt�!

Mik� ihana hevonen!

2009-11-12T08:03:45Z

Hevosesta on muutamassa viikossa kuoriutunut ihana liitokavio. Se tuntuu mahtavalta, varsinkin kun muutama viikko sitten tuskastelin oman osaamattomuuteni kanssa. Liitokavio on varmasti l�ytynyt monen asian summana: Olen saanut parannettua omaa ratsastusasentoani pilateksen avulla juuri niin merkitt�v�sti, ett� lantio on k��ntynyt alle eik� jarruta hevosta. Hevonen on p��ssyt kiropraktikko Ismo Haapasen k�sittelyyn, ja kengitys rupeaa v�hitellen olemaan sill� tiell�, jossa sen olisi pit�nyt olla jo ajat sitten.�

L:n liikkeet ovat aina olleet kauniit, mutta minulla on v�lill� ollut puurtamista saada ne esiin. Nyt ratsastuskerrat ovat olleet helppoja, hevonen on liikkunut omin jaloin. Toivottavasti en onnistu pilaamaan t�t� kehityst�!

L on tarjonnut itsest��n paljon muutakin viime aikoina. Minusta on ruvennut tuntumaan, ett� sill� on jokin suurempi lahja, jota se nyt uskaltaa toteuttaa: Se hoitaa meit� ihmisi� ja muita hevosia ja tallin el�imi�. Se on hyvin huolehtivainen ja vaistoaa, mik�li jotain on vinossa. Omalla energiallaan se tarjoaa paitsi lohdutusta my�s tunteen siit�, ett� asiat k��ntyv�t paremmiksi.

Toivon syd�mest�ni, ett� osaan vaalia L:n sek� fyysisi� ett� henkisi� ominaisuuksia. Ett� osaisin olla avoin sen viesteille ja sen hyvyydelle. Nyt tied�n varmasti, ett� se ei todellakaan tullut el�m��ni sattumalta. Se valitsi minut.

Koskettavia tarinoita yst�vist�mme

2009-10-27T09:13:51Z

Luen parhaillaan kirjaa, johon on koottu tarinoita hevosista, jotka ovat koskettaneet ihmisi��n aivan erityisell� tavalla. Tarinoita siit�, miten ihmisen ja hevosen v�lisest� yst�vyydest� on tullut jotain ainutlaatuisen koskettavaa ja miten moni vaikeista l�ht�kohdista alkanut yhteisel�m� on lujittunut el�m�� suuremmaksi luottamukseksi.

Monet tarinat sis�lt�v�t ripauksia minun ja L:n yhteisest� el�m�st�. Vaikeudet ja ongelmatilanteet, joihin t�rm�simme suhteemme alkutaipaleella ovat nyt muuttuneet turvalliseksi arjeksi. Moni nyky��n toimiva asia on sivist�misen tulosta, mutta parasta t�ss� kaikessa on L:n kanssa kokemani yst�vyys ja molemminpuolinen luottamus.

J�lkeenp�in ymm�rr�n hyvin, ett� on ollut ylip��t��n ep�reilua odottaa hevosen luottavan minuun ongelmatilanteissa: Miksi se olisi luottanut, eih�n se silloin tuntenut minua lainkaan!

Yksi kirjan pys�ytt�vimmist� tarinoista on kuitenkin Duane Isaacsonin tarina, jonka otsikkona on How to embarrass a horse (Kuinka nolata hevonen). Tarina kertoo niin sanotusta ongelmahevosesta, jonka luottamuksen Isaacson onnistuu saamaan ja parin yhteisty� rupeaa sujumaan.

Isaacson kertoo, miten onnistumisentunne huumasi h�net ja h�n alkoi pit�m��n itse��n �hevoskuiskaajana�. Isaacsonin maine levisi ja h�net kutsuttiin pit�m��n demoa hevosensa kanssa. Ennen kiipe�mist��n hevosensa selk��n Isaacson p��tti kertoa t�m�n tarinan yleis�lle. Jotain oli kuitenkin toisin. �At one point I received the clearest communication from Buck. It arrived in my heart as a feeling of embarrassment and in my head as the words: Please don�t tell them how I used to be.� Isaacson kuitenkin kertoi, miten oli onnistunut �kesytt�m��n� t�m�n villisti ratsastajia sel�st��n pukittelevan hevosen mukavaksi yst�v�ksi.

On varmaankin selv��, mit� sitten tapahtui. Kun Isaacson kiipesi hevosensa selk��n, t�m� heitti miehen alas.

Tarina pisti minut ajattelemaan, olisiko minunkin syyt� jo p��st�� irti vanhoista kauhukuvista ja antaa hevosyst�v�lleni t�ysi tunnustus siit�, millainen se on t�n��n eik� muistella sit�, millainen se on joskus ollut.

Ai niin ja se kirja. Se on nimelt��n Angel Horses. Divine messengers of hope. Tekij�t: Allen & Linda Anderson.

Yl�p��st� alap��h�n

2009-09-15T11:10:05Z

Suomeen saapuessaan neiti L:n etuset olivat t�ysin eripariset. Vasen n�ytti pukinkaviolta, oikea leip�lapiolta. Pikkuhiljaa kavioita on hoidettu symmetrisemmiksi, mutta hyvi� niist� ei ole reilussa vuodessa saatu. Kierre, jossa hevonen s��nn�llisin v�liajoin polkaisi vasemman etukeng�n irti, ei mitenk��n edesauttanut projektia: keng�n mukana kun l�hti aina pala my�s vaivalla kasvatettua kaviota, josta kerta kerralta kuoriutui entist� t�p�mpi.

Oli aika pakata hevonen traileriin ja l�hte� gurun luokse.

Valmistauduimme matkaan huolella. Lastausharjoitukset aloitettiin hyviss� ajoin, ja se sujuikin ilman kiihtymyst� (puolin ja toisin). Perill� hevonen k�ytt�ytyi niin mallikkaasti, ett� olin kuin puulla p��h�n ly�ty. Rauhoituspiikin tuikannut el�inl��k�ri katsoi minua melko kysyv�sti, kun olin varoitellut hevosen vahvasta pakoreaktiosta piikitystilanteessa. Piikitys kun ei saanut hevosessa karvaakaan v�r�ht�m��n.

Rauhoitus tarvittiin, koska L:n etujalat kuvattiin, jotta pystyttiin todentamaan, oliko jaloissa jotakin rakenteellista vikaa, joka vaikuttaisi kavion kasvuun. R�ntgenhuoneessa L ei ollut moksiskaan vieress��n surisevasta laitteesta vaan oli �cool potilas�, kuten r�ntgenhoitaja hevosta kehui.

Olin niin tyytyv�inen hevosen k�yt�kseen, ett� vasta n�hty�ni r�ntgenkuvat tietokoneruudulla tajusin, ett� niiss� saattaa n�ky� jotakin dramaattista.

Kuvat olivat puhtaat.

R�ntgenin j�lkeen astelimme Jaska Granstr�min ty�pisteelle tallin puolelle, ja hevonen kengitettiin uuteen uskoon. Kotiinviemisiksi saimme ohjeet, miten L tulisi jatkossa kengitt�� ja vinkin sep�st�, joka omalla kotiseudulla olisi paras mahdollinen jatkamaan ty�t� eteenp�in.

J�lleen on otettu yksi askel eteenp�in hyv�ss� hevosenel�m�ss�.

Kiitokset hevoskiropraktikolle!

2009-08-12T06:47:43Z

Uskomatonta! Hevoseni k�ynti keinuttaa lanteitani! Ensimm�ist� kertaa minun ei tarvitse aktiivisesti mietti� hyytyyk� liike, vaan tunnen, miten hevosen takap��n moottori ty�skentelee ja se ty�nt�� takajalkojaan alle.

Muutama p�iv� sitten hevonen p��si equiterapeutti, hevoskiropraktikko Ismo Haapasen k�sittelyyn. Moni hakeutuu Haapasen vastaanotolle, jos hevosen liikkeess� on ep�puhtautta, se kulkee vinossa tai sill� on kipuja vaikkapa sel�ss� tai jaloissa. Moni ei hakeudu, vaikka kannattaisi! Oli k�sitt�m�t�nt� katseltavaa, miten rauhattomatkin hevospotilaat olivat Haapasen k�siss� kuin sulaa vahaa hoidosta nauttien.

Nikamia paukuteltiin kumivasaran kanssa paikoilleen, ja L:kin sai peppunsa p��lle akupunktioneuloja. Siin� vaiheessa tosin piikkikammoisen hevosen omistaja l�hti ulos tallista hengittelem��n, ettei olisi tartuttanut omaa hermostuneisuuttaan hevoseen. Ja niinp� hevonen seisoi aivan asiallisesti piikit pepussaan tarvittavan ajan. Taitaa olla t�ss� piikkikammoasiassa enemm�n taas ihmisell� oppimista itsens� kanssa kuin hevosella...

L:n sel�lle tehtiin palvelus my�s sovittamalla satula j�lleen kerran. Asiantuntijan neuvosta satulan ja hevosen sel�n v�liin palautettin romaani, joka nostaa satulan takakaarta hiukan ja tekee samalla satulasta sopivamman hevoselle t�ll� hetkell�.

Seuraaava tutkiskelun aihe n�ytt�� L:n kohdalla olevan sen onnettomat kaviot, joiden hoitosuunnitelman tekemisess� saamme toivottavasti my�s Haapaselta apua.

T�m�nkertaisen hoidon j�lkeen sain ohjeeksi k�velytt�� hevosta maasta k�sin parin p�iv�n ajan kahdeksikkoja ja ympyr�it�. Kaarta pienent�en, jotta hevonen joutuu hidastamaan sis�takajalkansa liikett� ja samalla venytt�m��n sit�.

Kolmantena p�iv�n� tein samaa satulassa pitkin ohjin, nelj�nten� otin ohjat tuntumalle. Silloin fiilis takaosan ty�skentelyst� v�littyi niin voimakkaana, ett� vaadittiin malttia, jotten olisi siirtynyt kokeilemaan hiukan kev�tjuhlaliikkeit�. Normaaliin harjoitteluun saamme nyt k�yntiharjoitusp�ivien j�lkeen jo toki palata - sopivasti viikonlopun tiedostavan ratsastuksen valmennusviikonlopun edell�! Mielenkiintoista kuulla, huomaako valmentaja muutosta hevosessa!

Lis�tietoja Ismo Haapasesta nettiosoitteista www.horsewell.fi ja www.fysiohealing.fi.

Enkeliel�imen matkassa

2009-05-27T07:21:36Z

Minun hierojani on viisas nainen, jolla on tuntosarvet tallella. Hierojani ei ole hevosihmisi�, mutta h�n tiet�� ja ymm�rt�� el�imist� paljon. H�n sanoo, ett� hevoset ovat ��rett�m�n herkki� el�imi�, joiden kanssa puuhastellessa tunteilla ja tunteiden tiedostamisella on uskomattoman suuri merkitys.

Hieroja puhuu hevosista enkeliel�imin� � ne ovat maan p��ll� meit� ihmisi� varten, opettamassa meit�.

Ja silt� se tuntuu.

Kulunut vuosi, jonka aikana olen sukeltanut hevostaidon maailmaan, on ollut oikeastaan enemm�n matka itseeni. Olen huomaamatta oppinut paljon siit�, millainen olen. Ja ne oppitunnit olen saanut yst�v�lt�ni hevoselta. Se antaa p�ivitt�in v�litt�m�n palautteen siit�, millaisella tuulella olen ja mit� voin silloin hevoselta pyyt��. Miten t�rke�� on kuunnella toista ja pyrki� tekem��n oikein. Ymm�rt��, ett� hetkess� el�v� olento ei tee virheit� vaan min� olen se, joka k�yt�ksell�ni tai muulla tavoin aiheuttamallani paineella saan omasta n�k�kulmastani v��ri� asioita aikaan.

Matka itseen ei ole ollut helppo. Olen joutunut katsomaan peiliin ja n�yrtym��n. Tunnustamaan itselleni, ett� olen tehnyt v��ri� valintoja ja huonoja tekoja. H�pe�m��n. Matkan varrella moni vanha yst�v� on muuttunut hyv�np�iv�ntutuksi, mutta sek��n ei ole oikeastaan tuntunut pahalta. Ne ovat vain asioita, joiden on tavallaan kuulunut tapahtua. Tilalle on tullut jotakin muuta, parempaa energiaa ehk�.

Tuntuu vaikealta ymm�rt��, ett� kaikki eiv�t halua matkalle mukaan. Toinen viisas nainen, CR-ohjaajani, kertoi hevostaito-ohjaaja Piet Nibbelinkin verranneen hevosharrastuksen eri teill� kulkemista puutarhoissa k�yskentelemiseen. Toista houkuttelee tietynlainen puutarha, toista toisenlainen.

Kummassakaan ei v�ltt�m�tt� ole mit��n v��r��, mutta suuntia on monia ja jokainen valitkoon sen, mik� itsest� tuntuu parhaimmalta.

Miten pinke�st� ponista tuli rento ratsu

2009-05-15T22:07:32Z

Tasan vuosi sitten 16.5.2008 aloitimme uuden el�m�n. Tuona perjantaina saavuimme hevoskouluttaja Minna Lindstr�min pihaan.

Olen kirjoittanut harjoitusp�iv�kirjaan Lindstr�min havaintoja hevosesta: j�nnittyy, kun ihminen nousee selk��n, l�htee satuloitaessa karkuun, suitsiessa nostaa p��t�, kulkee vinossa, pelk�� kosketusta. Asioita, joita min� en ollut n�hnyt. Olin vain syytt�nyt hevosta pinke�ksi ja ajatellut sen pelk��v�n ainoastaan kengitt�j�� ja el�inl��k�ri�.

Viikonloppu oli tunteiden vuoristorataa, joka vei syv�lle: syyllisyytt�, ahdistusta, ep�toivoa, h�pe�� omasta tiet�m�tt�myydest�. Ja sitten toivon pilkahdus: hevonen on nyt oikeassa paikassa. L j�i Lindstr�min oppiin kuukaudeksi. "Ei tunnu pahalta j�tt�� hevosta t�nne hevosten paratiisiin ja uuden el�m�n alkuun", olen kirjoittanut p�iv�kirjaan.

Lindstr�min luona L oppi, ettei kosketuksesta seuraa mit��n pahaa. Se oppi my�t��m��n paineelle. Se oppi rentoutumaan.

Mutta my�s min� jouduin tekem��n t�it�: harjoittelemaan ajoitusta, jotta hevosen oppiminen meni eteenp�in ja vahvistui. Opin my�s, ett� hevonen ei suunnittele tekev�ns� kepposia tai olevansa hankala: hevosen n�k�kulmasta ihmisen mielest� ei-toivotulle k�yt�kselle on aina syy. Se tuntuu olevan monelle vaikea ymm�rt�� - ehk� siksi, ett� silloin joutuu katsomaan peiliin ja mietti�, miten asian ratkaisee. "Jos rankaiseminen tai komentaminen auttaisivat, ongelmia ei olisi", kouluttaja muistutti

Koulutusjakson loppupuolella jouduin tekem��n ison p��t�ksen. "Se, miten yhteiskuntakelpoinen hevosesta tulee, riippuu my�s siit� yhteis�st�, jossa hevonen el�� ja miten sit� k�sitell��n jatkossa", Lindstr�m sanoi. Niinp� tein p��t�ksen vaihtaa tallipaikkaa pienelle yksityistallille, jonka omistaja k�sitteli omia hevosiaan lh-oppien mukaan.

Kotiteht�v�ksi sain hevosen harjaamista (niin, ett� hevosen huomio pysyy itsess� ja palkkaus tulee niskan laskiessa), s�kityst� (pyyhkeill�, satulahuovilla, k�ysinipulla), juoksutusta, talutusharjoituksia. Kun tuli hankala hetki, otin mukaan videokameran ja katsoin nauhalta, mit� tein v��rin.

Koko viime kes�n tein pelk�st��n maastaty�skentelyharjoituksia. Elokuun alussa ryhdyin tekem��n my�s selk��nnousuharjoituksia. "Nyt ei saa kiirehti�!", lukee harjoitusp�iv�kirjassa. Syyskuussa ratsastin ensimm�ist� kertaa my�s ravia. "L oli tosi rento, elastinen, venytti kaulaa alas. Wow, mahtava fiilis!", olen kirjoittanut.

Nyt harjoitusp�iv�kirjassa toistuvat sanat rento ja kiva. Rauhallinen.

Kuulolla. Lunki. Hauskaa! Tosi hyv� meininki! Kengitt�j�nk��n ei en�� tarvitse k�yd� joka toinen viikko naputtamassa irronneita etukenki� vaan hevonen pit�� keng�t jalassa niin kauan, kun tulee tarpeelliseksi suorittaa jalkahoito.

En tied� kumpi meist� on viimeisen vuoden aikana muuttunut enemm�n, min� vai L. Kengitt�j�n mukaan hevonen on omistajansa peili, ehk� siis kokemuksen my�t� rauhallisemmaksi ja johdonmukaisemmaksi muuttunut k�yt�kseni on osaltaan saanut my�s hevosen luottamaan ymp�rist��ns�.

Valmiita emme ole, mutta se kai lienee t�m�n harrastuksen ideakin. Opetella ymm�rt�m��n omaa hevoskumppaniaan mahdollisimman hyvin.