Minusta on tullut hankala asiakas.
Haluaisin, että ratsastuksenopettaja perustelisi, miksi hän haluaa teettää tunnillaan tiettyä harjoitusta, sillä en usko, että hevoseni tulee paremmaksi sillä, että tankkaamme pohkeenväistöä ensin vartin verran vasempaan, sitten oikeaan.
Haluaisin, että opettaja kertoisi oma-aloitteisesti, mitä harjoitus hevosessa kehittää.
Haluaisin, että opettaja kertoisi, miten muutan tekemistäni, jos harjoitus ei suju.
Haluaisin, että voin luottaa sataprosenttisesti siihen, mitä opettaja sanoo ja että hän tietää, mitä minulta ja hevoselta voi pyytää.

Olen onnekas, sillä olen löytänyt kaksi hyvää opettajaa. Opettajia yhdistää kyky lukea hevosta ja parantaa meitä ratsukkona korjaamalla ratsastusasentoani ja lisäämällä tiedostamistani omasta kehostani ja sen vaikutuksista hevoseen. Opettajille ei tarvitse kertoa, mitä olemme L:n kanssa "tehneet" tai mitä koulukiemuroita hallitsemme - se kaikkihan on samantekevää, jos oma kehonkieleni on pielessä.
Ja se on: ristiselkäni saisi liikkua enemmän, jotta saisin lantion moottorin paremmin käyntiin. Rintarankaan pitäisi saada liikkuvuutta, mutta myös ryhtiä. Hengitystäkään ei saisi unohtaa. Niinpä olen tehnyt tälle syksylle kurssin muutoksen: nyt pistetään ratsastaja remonttiin.

Kehityksemme ratsukkona on tullut yhden tien päähän ja vain sillä, että alan pitämään itsestäni parempaa huolta, voimme kehittyä eteenpäin. Takana onkin nyt muutama tehosessio Method Putkistoa, jonka motivoimana olen aloittanut myös pilateksen. Keskivartaloni huutaa nimittäin lisää voimaa, jotta jaksaisin pitää lantion asennossa, jota selän notkon suoristaminen vaatii.

Vaikka edessä on melkoinen työmaa, en aio unohtaa, mikä hevosharrastuksessa on tärkeintä. Se on hyvä mieli, jonka ison ystävän kanssa puuhastelu tuottaa. Ja sitä ei tehdä hampaat irvessä. Muun muassa siksi, että suu viivana touhuaminen saa koko kropan jännittymään.
Ja silloin ristiselkä ja lantio eivät ainakaan liiku.




Kuvassa opettaja asettaa jalkani asentoon, jossa sen kuuluisi olla ja pysyä.