Olen antanut L:lle toisen mahdollisuuden sivistämällä sitä ihmisten maailman tavoille ja nyt minusta tuntuu, että se tekee minulle samoin. Se yrittää opettaa minut ratsastamaan.

L on saattanut minut hämmennyksen tilaan. Se pysäyttää minut päivittäin ajattelemaan, mihin suuntaan lonkkaluuni on kääntynyt, miten painoni on istuinluilla jakautunut, missä linjassa pohkeeni vaikuttaa. Näihin kaikkiin nyansseihin L reagoi tarjoamalla avotaivutusta, sulkutaivutusta tai mitä tahansa – se osaa kyllä kaiken!

L on osoittanut minulle, miten helppoa ratsastus voikaan olla! Miten pienestä kaikki on kiinni. Miten yksinkertaisista asioista on kyse. Kun vain osaisi hallita oman kehonsa ja tietäisi, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

L on maailman paras opettaja. Ja se tuntuu huomanneen, että viime syksynä minulle tapahtui jotakin. Brännlandissa vietettyjen tiedostavan ratsastuksen kurssiviikonloppujen aikana jutun juoni valkeni minulle hiukan: tiedän, miten haluan vaikuttaa hevoseen selästä käsin. Se ei ole suorittamista, opettajan katseen palvelemista tai hevosen nypläämistä muotoon vaan se on pyrkimystä olla kohtelias hevoselle, pyrkiä pyytämään siltä asioita ilman, että oma keho rajoittaa hevosen liikettä. Se on pyrkimystä hyväntuuliseen yhdessäoloon, rentouteen, mielekkääseen puuhasteluun! Se tuo kokonaan uuden ulottuvuuden harrastukseen! Vihdoinkin tässä kaikessa on järkeä - ja paljon!