Omalla kohdalla töitä on saanut tehdä enemmän itsensä kanssa kuin hevosen. Sillä on ollut homma hanskassa, mutta minä olen saanut opetella kaiken uudelleen.

L on opettanut minut ajattelemaan alusta. Se on kyseenalaistanut kaiken, mitä olen muka osannut. Niinpä yritän edetä kiirehtimättä, ajatellen, että jokaiselle hevosen reaktiolle löytyy syynsä.

Hevosen selässä istuessaan ihminen rankaisee helposti hevosta omista virheistään. Varmasti minäkin teen niin: tarraan kädellä kiinni, kun oma tasapainoni horjahtaa, paukutan pohkeella hevosta suoraksi, vaikka todellisuudessa istun sen verran vinossa, että hevonen vain tekee juuri niin kuin kehonkieleni sanoo. Vaatii välillä paljon pysähtyä miettimään, miksi hevonen reagoi pyyntööni mielestäni väärin. Mutta pysähtyminen taitaa olla ainoa tapa päästä eteenpäin.

Olen lueskellet Mary Wanlessin Mielekästä ratsastusta –kirjaa iltaisin. Siinä on muutamia oivallisia ajatuksia. Muun muassa ratsastajan ja hevosen kumppanuudesta ja vuorovaikutuksesta ja siinä ilmenevien ongelmien korjaamisesta Wanless kirjoittaa:

”Valmistaudu etenemään hitaasti. Ryömi ennen kuin kävelet ja kävele ennen kuin juokset. Kun tuntuu rankalta, muista, että jokainen pieni läpimurto voi merkitä suurta edistysaskelta.”

Oppimisprosessin aikana omien heikkojen kohtien korjaamisesta puhuessaan Wanless muistuttaa:

”Matkanteko ei ole vain puolet huvista vaan kaikki mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan. Hevosesi joutuu valtavien paineiden alaiseksi, kun sinun itsekunnioituksesi rakentuu sen varaan, miten hevonen ”kulkee”. Tämä johtaa siihen, että varmistaaksesi hevosen ”kulkevan hyvin” sorrut kaikenlaisiin arveluttaviin tekoihin. Olet onnistunut erottamaan oman suorituksesi omasta identiteetistäsi, kun sen sijaan, että kiskoisit hevosen päätä alas, kykenet hyväksymään tapahtuneen tosiasian, et pelkää näyttäytyä epätäydellienä ratsastajana ja hoidat tilanteen kaikessa rauhassa. Silloin olet oivaltanut, että ruusunnuppu on aivan yhtä arvokas kuin ruusu – se on yksinkertaisesti vain kehityksessä eri asteella. Taidossa ilmenevät puutteet merkitsevät yksinkertaisesti sitä, että vielä on jotakin opeteltavaa.”

Lohdullista vai mitä?