Minun ja L:n kavioliiton 2-vuotispäivä lähestyy. Olen onnellisempi kuin koskaan hänen kanssaan, elämme suorastaan kuherruskuukautta!

Suhteemme alkupuoli ei kuitenkaan ollut kovin auvoinen. Kun ongelmatilanteet ryöpsähtelivät eteeni, oli tartuttava konkreettisten, yksittäisten vaikeuksien ratkomiseen: miten opetan hevosen uudelleen satulointiin, miten saan sen jalat pestyä ja miten kengitys onnistuisi.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, alun työ olikin lopulta yksinkertaista. Toistoja, toistoja, toistoja. Pieniä edistyksen askeleita. Myötäämisen opettamista hevoselle. Ilman hevostaidon tarjoamia työkaluja en olisi tosin urakasta koskaan selvinnyt.

On vaikea sanoa, miksi nyt tuntuu niin hyvältä. Oman polun rakennuspalikat ovat kuin erikokoisia kiviä, joiden muodot ovat ajan kuluessa hitsautuneet toisiinsa kiinni. Kun samaa polkua on asteltu joka päivä, kivien särmät ovat hioutuneet ja tiestä on tullut tasaisempi. Polun kävelemisestä on tullut rutiinia. Oudot ja pelottavat asiat ovat muuttuneet tutuiksi ja turvallisiksi.
Välillä joku kivi toki kohoaa reunastaan ja kompastumme. Mutta sellaista elämä on!

Mistä polku sitten koostuu? Rakennuspalikoita on monia: ajoitukseni on harjaantunut ammattilaisen opissa, hevosen elinympäristö tarjoaa mahdollisuuden hyvään hevosenelämään ja käsittelytavat sekä hevoselle esitetyt pyynnöt ovat johdonmukaisia.

Olen pyrkinyt pitämään huolta hevosen fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Ammattilaiset ovat hoitaneet L:n kavioita saaden niistä vähitellen kavioiden näköiset. Kiropraktikko on saanut hevosen fysiikan kuntoon, kinesiologi on puolestaan avannut hevosen henkiset lukot. Homeopatialla on hoidettu vastaan tulleita tilanteita, olivat ne sitten konkreettisia ruhjeita tai tunnepuolen kolhuja.

Olen yrittänyt kehittyä myös itse - sekä fyysisesti että psyykkisesti. Istuntani on parantunut pilateksen ja kehotietoisen ratsastuksen avulla, ja olen tullut armeliaammaksi itselleni ja maailmalle. Se aika, mitä vietän hevosen kanssa on tärkeintä juuri sillä hetkellä.

Tärkein työkalu tuntuukin nyt olevan rakkaus. Se, mitä tunnen hevosta kohtaan, saa minut aina hyvälle tuulelle. Ja hyväntuulisuus on jotain, mihin hevonen vastaa samalla tavoin. Ja kun kaksi hyväntuulista puuhastelee yhdessä, mikään ei voi olla heille ylitsepääsemätöntä!