Sama rautalangasta: jaloilla hevoseen pistetään kierroksia eli vauhtia, kädet pidättävät ja istunta on neutraali. Kun kättä ja jalkaa on yhtä paljon, hevonen ei liiku mihinkään ja se on suora ja tasapainossa. Käytännössä suljetaan siis jalat, nostetaan rintakehä ylös (=puolipidäte) ja puristetaan kädet nyrkkiin, ja hevosen pitäisi pysähtyä. Jos hevonen lähtee taakse, kättä on enemmän kuin jalkaa ja jos hevonen ei pysähdy, jalkaa on enemmän kuin kättä. Isoja apuja ei tarvita, vaan riittää, että niiden vaikutus on tasapainossa. Ja jotta tähän päästäisiin, hevosen pitää ensin ymmärtää käsien ja jalkojen merkitys.

Sitä olemme kotona harjoitelleet, ja täytyy sanoa, että L on herkkä ja kuuliainen hevonen. On tainnut aina olla, mutta minä vain en ole osannut kuunnella!

Ohjastuntuma on hyvä tarkistaa joka kerta selkään nousun jälkeen: ottaa ohjat tuntumalle, kokeilla, mikä on juuri sillä kertaa se raja, mistä hevonen lähtee peruuttamaan (siitä tietää, että ohjaa on liikaa) ja mistä lähtee eteen (ohjaa on liian vähän). Se auttaa rakentamaan apujen laatikon.

Mistä sitten tietää, onko hevonen suora? Jos tuntuu, ettei hevonen ole suora, johtuuko se hevosen kehosta vai mielestä? Vinous voi johtua siitä, että hevosella on toisella puolella enemmän lihasvoimaa, tai että sillä on joskus ollut epäsopivat varusteet, kengitys ei ole sopiva, ruokinnassa ei ole kaikki kohdallaan tai että hevosta käsitellään aina samalta puolelta. Kun esimerkiksi hevosta talutetaan aina samalta puolelta ja tarhaan tai karsinaan viedessä käännetään aina samaan suuntaan, voi kysyä, kannattaako kentällä ratsastaessa odottaa, että hevonen yhtäkkiä ymmärtäisi taipua siihen toiseenkin suuntaan, mihin sitä ei koskaan normaalikäsittelyssä käännetä?

Meillä on harrastettu myös käynnissä kiemurtelua. Känninen käärme -efekti johtuu tasapainon puutteesta: hitaassa käynnissä huonolla tasapainolla hevonen alkaa huojumaan. Vauhdin lisääminen auttaa hevosta pysymään tasapainossa – siksi kai nuorilla hevosilla esimerkiksi raaka laukka tarkoittaa vauhtia.

Meille nyt hyviä harjoituksia olisi tehdä käynti-pysähdys-käynti -siirtymiä: pari minuuttia niitä, sitten käyntiä pitkin ohjin ja sitten uudestaan. Se kehittää takaosan lihaksistoa, koska siirtyminen vaatii hevoselta kokoamista ja takajalkojen tuomista alle. Ja itselle uusi ajatus siitä, että rintakehän nostaminen hidastaa hevosta ja toimii kuin puolipidäte, pyytää hevosta pysähtymään.
Sitten joskus – voi olla, että sadan vuoden päästä – kun meillä kahdella on tasapainoa riittävästi, hevosen pitäisi pysähtyä samoilla avuilla vaikka laukasta.