Olen päättänyt osallistua L:n kanssa neljän viikonlopun ratsastuskurssille, jonka aiheena on tiedostava ratsastus. Kurssi järjestetään Liljendalissa, tapaamisia on kerran kuussa, väliviikkoina harjoitellaan kotona.

Intensiivistä. Sellaista on Brännlandin kursseilla. Ensimmäisenä viikonloppuna tuntuu, kuin olisin elänyt kuplassa, jossa ei ole muita kuin minä ja L.
Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on se, että olen ymmärtänyt ratsastamisesta enemmän kuin koko sinä aikana kun olen ratsastusta harrastanut. Se on myös vähän pelottavaa! Kaikki ne tunnit eri ratsastuskouluissa, suorittamassa tehtäviä. Ajattelematta, mitä teen ja miksi ja miten pyyntöni vaikuttavat hevoseen. Olen nimenomaan suorittanut, en tiedostanut tekemisiäni.
Uskon, että se aika, jonka olen nyt käyttänyt maastakäsin hevoseen tutustumiseen näkyy myös siinä, miten olen selässä – tietoisemmin.

Huono puoli intensiivisyydessä on, että jää helposti tilaan, jossa asioista tulee liian isoja. Murehdin, olenko huono hevosenomistaja, saanko koskaan rakennettua itseni ja hevoseni välille sellaista luottamusta, ettei hevosta pelota kaikki mahdollinen, riittävätkö taitoni, mikä on näissä asioissa tarpeeksi hyvä.

Luonnollinen hevostaito on pistänyt minut ajattelemaan ja se on ollut rankkakin kokemus. Kuulin, että moni luonnolliseen hevostaitoon tutustunut ei halua jatkaa asiaan perehtymistä, koska siinä joutuu samalla kohtaamaan myös itsestään asioita, joita ei halua tai ole valmis käsittelemään.
Kun ajatusmaailma heittää kuperkeikkaa, on (lähes) kaikki aloitettava alusta. Ja kohdattava häpeäntäyteinen ajatus siitä, miten onkaan voinut vuosia toimia niin epäreilusti hevosia kohtaan.

Mutta itselleen on oltava armelias: mitä muita vaihtoehtoja minulla siinä entisessä elämässäni oli? Toimin niin kuin olin nähnyt hevosihmisten toimivan. Ratsastin niin kuin minua olivat Ypäjältä valmistuneet opettajat opettaneet. Hevoset vaihtuivat tunnista toiseen, en oppinut tuntemaan hevosia enkä niiden ajattelua. En edes ymmärtänyt, että olisin voinut ymmärtää niiden kieltä.

Olen kuitenkin luonnollisessa hevostaidossa löytänyt jotakin sellaista, mitä haluan tehdä ja mistä haluan oppia lisää. Olen sitoutunut yhteiseen elämään neiti L:n kanssa, jotta hänen elämästään tulisi helpompaa meidän ihmisten maailmassa. Ja tietysti olisi mukava, jos minullekin kävisi niin!