Ystäväni vinkkasi hevostalli.netissä käydystä keskustelusta, jonka otsikkona oli ”Onko NH:sta tullut uskonto”?

Natural horsemanship, suomalaisittain luonnollinen hevostaito näyttää olevan monelle kirosana. On toki totta, että myös luonnollisen hevostaidon ”harrastajista” löytyy ääripäitä. Niitä, jotka lällyttelevät hevosensa kurittomiksi tai unohtavat fyysisen liikunnan merkityksen liikkumaan luodulle eläimelle. Niitä, jotka uskovat orjallisesti vain yhden opettajan ajatuksia, vaikka jokaisen hevosyksilön kohdalla pitäisi pystyä tekemään myös persoonakohtaisia päätöksiä menetelmistä, joita käyttää.

Mutta näitä ääripäitä löytyy jokaisesta suuntauksesta; oli sitten kyseessä hevosenkoulutus, lastenkasvatus tai tieteen tekeminen. Kaikilla on yleensä kuitenkin syytä katsoa peiliin – paitsi ilmeisesti näillä nimimerkin takaa netissä mielipiteitään esittävillä.

Nettikeskustelun mukaan äärisuuntauksen lh-ihmiset romantisoivat eläimiä ja tekevät niistä puolijumalia. ”Eläimellä on jokin yliluonnollinen tarkoitus ihmisen elämässä”, eräs kirjoittaa.

Voin täydestä sydämestäni sanoa, että uskon juuri näin. Minulle hevoseni ei ole vain harrastusväline, jota kävisin pumppaamassa kannukset saappaissa valmennustunneilla. Se on viisas olento, joka on opettanut minulle paljon ystävyydestä, rakkaudesta ja luottamuksesta. Ei aivan pieniä oppitunteja, mutta ymmärrettävästi eivät kovin arvostettuja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Minulle ne ovat kuitenkin merkityksellisiä asioita, ja toivon, että Hevosellani on minulle vielä paljon opetettavaa. Että se näkee, että olen Hänen opetuksiensa arvoinen.

Samaan aikaan hevoseni on silti myös lihaksikas atleetti, joka suorituu kouluratsastusliikkeistä juuri niin hyvin kuin vain osaan pyytää. Se pitää hyppäämisestä, se on helppo tarhata, kengittää ja hoitaa. Se ei ole hullu lh-hevonen vaan sivistynyt, herkkä ja koulutettu Hevonen.

Minulle nettikeskusteluissa mainitut ”lieveilmiöt” eivät ole erillisiä asioita vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Ne kaikki liittyvät olennaisella osalla siihen kokonaiskuvaan, josta piirtyy maailma, jossa elämme. Ymmärrän toki, että monia näistä ”lieveilmiöistä” ei edes haluta ymmärtää, koska ne on paljon helpompi tyrmätä kuin perehtyä uuteen maailmaan, jonka ilmiöt eivät aina ole järjellä tai tieteellisin tutkimustuloksin selitettävissä.

Tästä nettikeskustelusta minulle tuli oikeastaan aika kaksijakoinen olo. Toisaalta surullinen: Miten paljosta toiset jäävätkään paitsi ja toisaalta iloinen: miten paljon olenkaan itse saanut hevosharrastukseltani!

Toivoisin, että tässäkin asiassa muistettaisiin suvaitsevaisuus. Mikään suuntaus ei ole niin mustavalkoinen, kuin millaiseksi se nettikeskusteluissa usein väritetään. Niin kauan kuin kukaan ei vahingoita toista ihmistä tai eläintään, se, mihin toinen uskoo, ei ole keneltäkään pois.