Sanotaan, että hevonen tarvitsee rajat, jotka ihmisen sen johtajana pitää asettaa. Hyvä tietenkin näin: rajat, rutiinit ja ennen kaikkea johdonmukaisuus tekevät arjesta turvallisempaa.

Rajojen asettamiseen liittyy kuitenkin merkittäviä sävyeroja: milloin ihminen osaa palkita hevosta oikeasta vastauksesta oikea-aikaisella myötäyksellä, milloin taas rajojen asettamisesta tulee simputtamista, jossa hevonen ei koskaan saa palkkiota eikä siten koskaan opi ymmärtämään, mitä siltä halutaan.

Se, ettei ole tietoa siitä, miten hevosta voi kouluttaa, on korjattavissa oleva asia. Aina löytyy Ammattilaisia, jotka voivat auttaa ymmärtämään hevosia ja niiden tapaa oppia. Monesti uuden tavan opettelu vaatii ihmiseltä hiukan nöyrtymistä, mutta palkinto, jonka hevoslähtöisestä tavasta käsitellä eläintä saa, on moninkertainen ja vahvistaa ihmisen suhdetta hevoseen.

Minua häiritsee se, miten usein hevosesta puhutaan kuin harrastusvälineestä ja miten hevosen pitää täyttää ihmisen asettamia vaatimuksia, jotta se saisi osakseen kunnioitusta. Sen on yleensä edistyttävä ratsuna, vaikka moni asia voi sotia edistymistä vastaan. Ratsastaja saattaa antaa ristiriitaisia apuja tai käyttää merkkejä, joita hevosta ei ole opetettu ymmärtämään  tai unohtaa palkita hevosta - tai tekee sen liian myöhään. Kentällä kierretään uraa huulet viivaksi puristettuina: kirotaan kaakki, kun se ei tajua, mitä siltä pyydetään, ja välillä puhkutaan tarmoa raippa viuhuen. Pistetään hevonen toimimaan!

Usein tuntuu, että ihmisiltä unohtuu yksi keskeinen seikka: hevosharrastuksen pitäisi olla hauskaa, mukavaa ja turvallista. Uuden oppiminen on meidän ratsastajien ja hevosystäviemme yhteinen tie, joka perustuu yhteisen merkkikielen opiskeluun. Siinä ei ole oikotietä eikä opiskelu aina etene suoraviivaisesti eteenpäin.

Raippaa ja kirosanoja parempia työvälineitä olisivat kärsivällisyys ja sympatia hevosta kohtaan. On hyvä kysyä itseltään, miksi hevosen pitäisi sietää huonoa käytöstä selässään - ja miksi se sen kuitenkin tekee?



KUVATEKSTI: Alla oleva teos on liitutyö ihanasta enkelistäni, joka on kuuliainen, yhteistyöhaluinen, osaava ja huumorintajuinen ratsu. Teoksen on tehnyt virolainen taiteilija Iren Naarits. (www.oshanamehs.com -- art)