Heppani mun : Heppani mun

Voimmeko koskaan olla tyytyv�isi� hevoseen?

2010-02-27T20:06:40Z

Voiko hevonen koskaan olla valmis?

Kun ihmisella on toiveita ja tavoitteita, ne saavutettuaan h�n haluaa aina enemm�n.

Hevosen kanssa vaikeuksissa olleen tavoitteet ovat aluksi maanl�heisi�. Toivomuksia siit�, ett� hevonen oppisi seisomaan rauhassa paikoillaan, siet�m��n jalkojen pesun ja satuloinnin. V�h�n my�hemmin selvit��n jo kunnialla kengitt�j�n ja el�inl��k�rin k�ynneist�. Ratsastuksellisestikin hevonen edistyy. Se oppii luottamaan ratsastajan k�teen, kuuntelee istuntaa - ja antaa ratsastajalle virheit� anteeksi.

Mutta riitt��k� se?

Minun mielest�ni pit�isi riitt��. Min� olen hevoseeni tyytyv�inen. Olen kiitollinen joka kerran, kun se valitsee l�hte� tarhasta mieluummin minun mukaani kuin laukata hangen peitt�m�ll� laitumella lajitoverinsa kanssa. Tunnen rauhaa ja mielihyv��, kun hevonen antaa minun hoitaa itse��n, jutella p�iv�n kuulumisista ja valmistella sit� vaikkapa ratsastushetke� varten. Ja jokaisen ratsastushetken j�lkeen kiit�n hevosta, ett� se on p��st�nyt minut selk��ns� ja pit�nyt siell�.

Mill� mittareilla hevosen hyvyytt� sitten mitataan? Riitt��k� hyvyyteen yritteli�isyys ja herkkyys, jota hevonen osoittaa el�m��, toisia hevosia ja ihmisi� kohtaan - olipa ihminen sitten mink�lainen tahansa.

Yleens� ei. Aika usein mittarina n�hd��n se, milt� hevonen n�ytt�� ja mit� hevonen tekee ratsastuskent�n aitojen sis�puolella. T�rke�� tuntuu olevan, mill� kirjaimella kuvataan hevosen tasoa: C, B vai A, helppoa vai vaativaa tasoa?

Ehk� mieluummin pit�isi kuitenkin arvostella ratsastajan tasoa: suurin osa meist� kun taitaa olla tasoa helppo C vaikka kuvitelmat omista taidoista hipovat vaativien luokkien tasoa. T�llaisen k�sityksen ainakin usein saa, kun n�kee ratsastajien rankaisevan hevosiaan, jotka eiv�t tee, mit� ratsastaja pyyt��!

Joskus olisi hyv� muistaa, ett� hevonen on aina t�ydellinen sellaisenaan ja se on t�ysin tyytyv�inen itseens� sellaisena kuin on. Jos ihminen haluaa hevosesta jotakin enemm�n, teht�k��n se hevosta kunnioittaen ja hevosen ehdoilla.

Kiitos ja anteeksi

2010-01-09T18:17:24Z

Olen joutunut pyyt�m��n enkelihevoseltani anteeksi.

Olen tuntenut pahaa mielt� siit�, ett� me ihmiset olemme tehneet p��t�ksen repi� kaunis hevoseni juuriltaan ja tuoda se myyntiin vieraaseen maahan. Olen tuntenut syyllisyyden s�vytt�m�� my�t�tuntoa hevosen kokemaa shokkia kohtaan. Pitk�n kuljetuksen j�lkeen uusi vieras talli, uudet vieraat ihmiset, uudet vieraat toimintatavat.

Ei ihme, ett� kaunis enkelini leimautui ongelmahevoseksi - omasta n�k�kulmastaan se vain yritti joko taistella vastaan tai sopeutua uusiin, pelottaviin tilanteisiin ainoilla tiet�mill��n toimintatavoilla.

En usko, ett� sattumaa on olemassa. Tiemme erilaisten ihmisten kanssa kohtaavat syyst�, samoin my�s tiemme rakkaiden el�inyst�viemme kanssa.

Myyntip��t�ksen tekij�lle kaunis enkelini on luultavasti n�ytt�ytynyt vain hienoliikkeisen� nuorena hevosena, joka olisi helppo myyd� eteenp�in. Minulle hevosesta tuli kuitenkin paljon enemm�n. Siit� tuli minun oppaani. Ei ainoastaan hevostaidon maailmassa vaan el�m�ss� yleens�kin. Viisas syd�notsani on mestari opettamaan k�rsiv�llisyytt�, armeliaisuutta ja hyv�� tahtoa. Muun muassa.

Uskon, ett� hevosellani on nyt hyv� olla. Olemme l�yt�neet oman kodin, yst�v�t ja tavat toimia. Uskon, ett� L on my�s hyv�ksynyt sen, ett� se tuli el�m��ni, koska niin oli tarkoitettu. Se oli kasvun paikka my�s hevoselle. Sen lis�ksi, ett� se toimii minun johtot�hten�ni, sill� on t�rke� rooli oman hevosyhteis�ns� j�senen� ja muiden tallilaisten el�m�ss�. Se on saanut monia ihmisi� ajattelemaan asioita; kengitt�j�tkin ovat ymm�rt�neet, ett� toivoa on niin kauan kuin on el�m�� - sen verran legendaarisia alun kengitysvaikeutemme ovat olleet.

Yhteisen merkkikielen j�ljill�

2009-12-29T18:07:02Z

Sanotaan, ett� hevonen tarvitsee rajat, jotka ihmisen sen johtajana pit�� asettaa. Hyv� tietenkin n�in: rajat, rutiinit ja ennen kaikkea johdonmukaisuus tekev�t arjesta turvallisempaa.

Rajojen asettamiseen liittyy kuitenkin merkitt�vi� s�vyeroja: milloin ihminen osaa palkita hevosta oikeasta vastauksesta oikea-aikaisella my�t�yksell�, milloin taas rajojen asettamisesta tulee simputtamista, jossa hevonen ei koskaan saa palkkiota eik� siten koskaan opi ymm�rt�m��n, mit� silt� halutaan.

Se, ettei ole tietoa siit�, miten hevosta voi kouluttaa, on korjattavissa oleva asia. Aina l�ytyy Ammattilaisia, jotka voivat auttaa ymm�rt�m��n hevosia ja niiden tapaa oppia. Monesti uuden tavan opettelu vaatii ihmiselt� hiukan n�yrtymist�, mutta palkinto, jonka hevosl�ht�isest� tavasta k�sitell� el�int� saa, on moninkertainen ja vahvistaa ihmisen suhdetta hevoseen.

Minua h�iritsee se, miten usein hevosesta puhutaan kuin harrastusv�lineest� ja miten hevosen pit�� t�ytt�� ihmisen asettamia vaatimuksia, jotta se saisi osakseen kunnioitusta. Sen on yleens� edistytt�v� ratsuna, vaikka moni asia voi sotia edistymist� vastaan. Ratsastaja saattaa antaa ristiriitaisia apuja tai k�ytt�� merkkej�, joita hevosta ei ole opetettu ymm�rt�m��n� tai unohtaa palkita hevosta - tai tekee sen liian my�h��n. Kent�ll� kierret��n uraa huulet viivaksi puristettuina: kirotaan kaakki, kun se ei tajua, mit� silt� pyydet��n, ja v�lill� puhkutaan tarmoa raippa viuhuen. Pistet��n hevonen toimimaan!

Usein tuntuu, ett� ihmisilt� unohtuu yksi keskeinen seikka: hevosharrastuksen pit�isi olla hauskaa, mukavaa ja turvallista. Uuden oppiminen on meid�n ratsastajien ja hevosyst�viemme yhteinen tie, joka perustuu yhteisen merkkikielen opiskeluun. Siin� ei ole oikotiet� eik� opiskelu aina etene suoraviivaisesti eteenp�in.

Raippaa ja kirosanoja parempia ty�v�lineit� olisivat k�rsiv�llisyys ja sympatia hevosta kohtaan. On hyv� kysy� itselt��n, miksi hevosen pit�isi siet�� huonoa k�yt�st� sel�ss��n - ja miksi se sen kuitenkin tekee?

KUVATEKSTI: Alla oleva teos on liituty� ihanasta enkelist�ni, joka on kuuliainen, yhteisty�haluinen, osaava ja huumorintajuinen ratsu. Teoksen on tehnyt virolainen taiteilija Iren Naarits. (www.oshanamehs.com -- art)

Takana kaksi vuotta kavioliittoa

2009-12-09T08:04:48Z

Minun ja L:n kavioliiton 2-vuotisp�iv� l�hestyy. Olen onnellisempi kuin koskaan h�nen kanssaan, el�mme suorastaan kuherruskuukautta!

Suhteemme alkupuoli ei kuitenkaan ollut kovin auvoinen. Kun ongelmatilanteet ry�ps�hteliv�t eteeni, oli tartuttava konkreettisten, yksitt�isten vaikeuksien ratkomiseen: miten opetan hevosen uudelleen satulointiin, miten saan sen jalat pesty� ja miten kengitys onnistuisi.

N�in j�lkeenp�in ajateltuna, alun ty� olikin lopulta yksinkertaista. Toistoja, toistoja, toistoja. Pieni� edistyksen askeleita. My�t��misen opettamista hevoselle. Ilman hevostaidon tarjoamia ty�kaluja en olisi tosin urakasta koskaan selvinnyt.

On vaikea sanoa, miksi nyt tuntuu niin hyv�lt�. Oman polun rakennuspalikat ovat kuin erikokoisia kivi�, joiden muodot ovat ajan kuluessa hitsautuneet toisiinsa kiinni. Kun samaa polkua on asteltu joka p�iv�, kivien s�rm�t ovat hioutuneet ja tiest� on tullut tasaisempi. Polun k�velemisest� on tullut rutiinia. Oudot ja pelottavat asiat ovat muuttuneet tutuiksi ja turvallisiksi.

V�lill� joku kivi toki kohoaa reunastaan ja kompastumme. Mutta sellaista el�m� on!

Mist� polku sitten koostuu? Rakennuspalikoita on monia: ajoitukseni on harjaantunut ammattilaisen opissa, hevosen elinymp�rist� tarjoaa mahdollisuuden hyv��n hevosenel�m��n ja k�sittelytavat sek� hevoselle esitetyt pyynn�t ovat johdonmukaisia.

Olen pyrkinyt pit�m��n huolta hevosen fyysisest� ja psyykkisest� hyvinvoinnista. Ammattilaiset ovat hoitaneet L:n kavioita saaden niist� v�hitellen kavioiden n�k�iset. Kiropraktikko on saanut hevosen fysiikan kuntoon, kinesiologi on puolestaan avannut hevosen henkiset lukot. Homeopatialla on hoidettu vastaan tulleita tilanteita, olivat ne sitten konkreettisia ruhjeita tai tunnepuolen kolhuja.

Olen yritt�nyt kehitty� my�s itse - sek� fyysisesti ett� psyykkisesti. Istuntani on parantunut pilateksen ja kehotietoisen ratsastuksen avulla, ja olen tullut armeliaammaksi itselleni ja maailmalle. Se aika, mit� viet�n hevosen kanssa on t�rkeint� juuri sill� hetkell�.

T�rkein ty�kalu tuntuukin nyt olevan rakkaus. Se, mit� tunnen hevosta kohtaan, saa minut aina hyv�lle tuulelle. Ja hyv�ntuulisuus on jotain, mihin hevonen vastaa samalla tavoin. Ja kun kaksi hyv�ntuulista puuhastelee yhdess�, mik��n ei voi olla heille ylitsep��sem�t�nt�!

Mik� ihana hevonen!

2009-11-12T08:03:45Z

Hevosesta on muutamassa viikossa kuoriutunut ihana liitokavio. Se tuntuu mahtavalta, varsinkin kun muutama viikko sitten tuskastelin oman osaamattomuuteni kanssa. Liitokavio on varmasti l�ytynyt monen asian summana: Olen saanut parannettua omaa ratsastusasentoani pilateksen avulla juuri niin merkitt�v�sti, ett� lantio on k��ntynyt alle eik� jarruta hevosta. Hevonen on p��ssyt kiropraktikko Ismo Haapasen k�sittelyyn, ja kengitys rupeaa v�hitellen olemaan sill� tiell�, jossa sen olisi pit�nyt olla jo ajat sitten.�

L:n liikkeet ovat aina olleet kauniit, mutta minulla on v�lill� ollut puurtamista saada ne esiin. Nyt ratsastuskerrat ovat olleet helppoja, hevonen on liikkunut omin jaloin. Toivottavasti en onnistu pilaamaan t�t� kehityst�!

L on tarjonnut itsest��n paljon muutakin viime aikoina. Minusta on ruvennut tuntumaan, ett� sill� on jokin suurempi lahja, jota se nyt uskaltaa toteuttaa: Se hoitaa meit� ihmisi� ja muita hevosia ja tallin el�imi�. Se on hyvin huolehtivainen ja vaistoaa, mik�li jotain on vinossa. Omalla energiallaan se tarjoaa paitsi lohdutusta my�s tunteen siit�, ett� asiat k��ntyv�t paremmiksi.

Toivon syd�mest�ni, ett� osaan vaalia L:n sek� fyysisi� ett� henkisi� ominaisuuksia. Ett� osaisin olla avoin sen viesteille ja sen hyvyydelle. Nyt tied�n varmasti, ett� se ei todellakaan tullut el�m��ni sattumalta. Se valitsi minut.

Koskettavia tarinoita yst�vist�mme

2009-10-27T09:13:51Z

Luen parhaillaan kirjaa, johon on koottu tarinoita hevosista, jotka ovat koskettaneet ihmisi��n aivan erityisell� tavalla. Tarinoita siit�, miten ihmisen ja hevosen v�lisest� yst�vyydest� on tullut jotain ainutlaatuisen koskettavaa ja miten moni vaikeista l�ht�kohdista alkanut yhteisel�m� on lujittunut el�m�� suuremmaksi luottamukseksi.

Monet tarinat sis�lt�v�t ripauksia minun ja L:n yhteisest� el�m�st�. Vaikeudet ja ongelmatilanteet, joihin t�rm�simme suhteemme alkutaipaleella ovat nyt muuttuneet turvalliseksi arjeksi. Moni nyky��n toimiva asia on sivist�misen tulosta, mutta parasta t�ss� kaikessa on L:n kanssa kokemani yst�vyys ja molemminpuolinen luottamus.

J�lkeenp�in ymm�rr�n hyvin, ett� on ollut ylip��t��n ep�reilua odottaa hevosen luottavan minuun ongelmatilanteissa: Miksi se olisi luottanut, eih�n se silloin tuntenut minua lainkaan!

Yksi kirjan pys�ytt�vimmist� tarinoista on kuitenkin Duane Isaacsonin tarina, jonka otsikkona on How to embarrass a horse (Kuinka nolata hevonen). Tarina kertoo niin sanotusta ongelmahevosesta, jonka luottamuksen Isaacson onnistuu saamaan ja parin yhteisty� rupeaa sujumaan.

Isaacson kertoo, miten onnistumisentunne huumasi h�net ja h�n alkoi pit�m��n itse��n �hevoskuiskaajana�. Isaacsonin maine levisi ja h�net kutsuttiin pit�m��n demoa hevosensa kanssa. Ennen kiipe�mist��n hevosensa selk��n Isaacson p��tti kertoa t�m�n tarinan yleis�lle. Jotain oli kuitenkin toisin. �At one point I received the clearest communication from Buck. It arrived in my heart as a feeling of embarrassment and in my head as the words: Please don�t tell them how I used to be.� Isaacson kuitenkin kertoi, miten oli onnistunut �kesytt�m��n� t�m�n villisti ratsastajia sel�st��n pukittelevan hevosen mukavaksi yst�v�ksi.

On varmaankin selv��, mit� sitten tapahtui. Kun Isaacson kiipesi hevosensa selk��n, t�m� heitti miehen alas.

Tarina pisti minut ajattelemaan, olisiko minunkin syyt� jo p��st�� irti vanhoista kauhukuvista ja antaa hevosyst�v�lleni t�ysi tunnustus siit�, millainen se on t�n��n eik� muistella sit�, millainen se on joskus ollut.

Ai niin ja se kirja. Se on nimelt��n Angel Horses. Divine messengers of hope. Tekij�t: Allen & Linda Anderson.

Ratsastaja remontissa

2009-09-22T19:25:23Z

Minusta on tullut hankala asiakas.

Haluaisin, ett� ratsastuksenopettaja perustelisi, miksi h�n haluaa teett�� tunnillaan tietty� harjoitusta, sill� en usko, ett� hevoseni tulee paremmaksi sill�, ett� tankkaamme pohkeenv�ist�� ensin vartin verran vasempaan, sitten oikeaan.

Haluaisin, ett� opettaja kertoisi oma-aloitteisesti, mit� harjoitus hevosessa kehitt��.

Haluaisin, ett� opettaja kertoisi, miten muutan tekemist�ni, jos harjoitus ei suju.

Haluaisin, ett� voin luottaa sataprosenttisesti siihen, mit� opettaja sanoo ja ett� h�n tiet��, mit� minulta ja hevoselta voi pyyt��.

Olen onnekas, sill� olen l�yt�nyt kaksi hyv�� opettajaa. Opettajia yhdist�� kyky lukea hevosta ja parantaa meit� ratsukkona korjaamalla ratsastusasentoani ja lis��m�ll� tiedostamistani omasta kehostani ja sen vaikutuksista hevoseen. Opettajille ei tarvitse kertoa, mit� olemme L:n kanssa "tehneet" tai mit� koulukiemuroita hallitsemme - se kaikkihan on samantekev��, jos oma kehonkieleni on pieless�.

Ja se on: ristiselk�ni saisi liikkua enemm�n, jotta saisin lantion moottorin paremmin k�yntiin. Rintarankaan pit�isi saada liikkuvuutta, mutta my�s ryhti�. Hengityst�k��n ei saisi unohtaa. Niinp� olen tehnyt t�lle syksylle kurssin muutoksen: nyt pistet��n ratsastaja remonttiin.

Kehityksemme ratsukkona on tullut yhden tien p��h�n ja vain sill�, ett� alan pit�m��n itsest�ni parempaa huolta, voimme kehitty� eteenp�in. Takana onkin nyt muutama tehosessio Method Putkistoa, jonka motivoimana olen aloittanut my�s pilateksen. Keskivartaloni huutaa nimitt�in lis�� voimaa, jotta jaksaisin pit�� lantion asennossa, jota sel�n notkon suoristaminen vaatii.

Vaikka edess� on melkoinen ty�maa, en aio unohtaa, mik� hevosharrastuksessa on t�rkeint�. Se on hyv� mieli, jonka ison yst�v�n kanssa puuhastelu tuottaa. Ja sit� ei tehd� hampaat irvess�. Muun muassa siksi, ett� suu viivana touhuaminen saa koko kropan j�nnittym��n.

Ja silloin ristiselk� ja lantio eiv�t ainakaan liiku.

Kuvassa opettaja asettaa jalkani asentoon, jossa sen kuuluisi olla ja pysy�.

Yl�p��st� alap��h�n

2009-09-15T11:10:05Z

Suomeen saapuessaan neiti L:n etuset olivat t�ysin eripariset. Vasen n�ytti pukinkaviolta, oikea leip�lapiolta. Pikkuhiljaa kavioita on hoidettu symmetrisemmiksi, mutta hyvi� niist� ei ole reilussa vuodessa saatu. Kierre, jossa hevonen s��nn�llisin v�liajoin polkaisi vasemman etukeng�n irti, ei mitenk��n edesauttanut projektia: keng�n mukana kun l�hti aina pala my�s vaivalla kasvatettua kaviota, josta kerta kerralta kuoriutui entist� t�p�mpi.

Oli aika pakata hevonen traileriin ja l�hte� gurun luokse.

Valmistauduimme matkaan huolella. Lastausharjoitukset aloitettiin hyviss� ajoin, ja se sujuikin ilman kiihtymyst� (puolin ja toisin). Perill� hevonen k�ytt�ytyi niin mallikkaasti, ett� olin kuin puulla p��h�n ly�ty. Rauhoituspiikin tuikannut el�inl��k�ri katsoi minua melko kysyv�sti, kun olin varoitellut hevosen vahvasta pakoreaktiosta piikitystilanteessa. Piikitys kun ei saanut hevosessa karvaakaan v�r�ht�m��n.

Rauhoitus tarvittiin, koska L:n etujalat kuvattiin, jotta pystyttiin todentamaan, oliko jaloissa jotakin rakenteellista vikaa, joka vaikuttaisi kavion kasvuun. R�ntgenhuoneessa L ei ollut moksiskaan vieress��n surisevasta laitteesta vaan oli �cool potilas�, kuten r�ntgenhoitaja hevosta kehui.

Olin niin tyytyv�inen hevosen k�yt�kseen, ett� vasta n�hty�ni r�ntgenkuvat tietokoneruudulla tajusin, ett� niiss� saattaa n�ky� jotakin dramaattista.

Kuvat olivat puhtaat.

R�ntgenin j�lkeen astelimme Jaska Granstr�min ty�pisteelle tallin puolelle, ja hevonen kengitettiin uuteen uskoon. Kotiinviemisiksi saimme ohjeet, miten L tulisi jatkossa kengitt�� ja vinkin sep�st�, joka omalla kotiseudulla olisi paras mahdollinen jatkamaan ty�t� eteenp�in.

J�lleen on otettu yksi askel eteenp�in hyv�ss� hevosenel�m�ss�.

Kiitokset hevoskiropraktikolle!

2009-08-12T06:47:43Z

Uskomatonta! Hevoseni k�ynti keinuttaa lanteitani! Ensimm�ist� kertaa minun ei tarvitse aktiivisesti mietti� hyytyyk� liike, vaan tunnen, miten hevosen takap��n moottori ty�skentelee ja se ty�nt�� takajalkojaan alle.

Muutama p�iv� sitten hevonen p��si equiterapeutti, hevoskiropraktikko Ismo Haapasen k�sittelyyn. Moni hakeutuu Haapasen vastaanotolle, jos hevosen liikkeess� on ep�puhtautta, se kulkee vinossa tai sill� on kipuja vaikkapa sel�ss� tai jaloissa. Moni ei hakeudu, vaikka kannattaisi! Oli k�sitt�m�t�nt� katseltavaa, miten rauhattomatkin hevospotilaat olivat Haapasen k�siss� kuin sulaa vahaa hoidosta nauttien.

Nikamia paukuteltiin kumivasaran kanssa paikoilleen, ja L:kin sai peppunsa p��lle akupunktioneuloja. Siin� vaiheessa tosin piikkikammoisen hevosen omistaja l�hti ulos tallista hengittelem��n, ettei olisi tartuttanut omaa hermostuneisuuttaan hevoseen. Ja niinp� hevonen seisoi aivan asiallisesti piikit pepussaan tarvittavan ajan. Taitaa olla t�ss� piikkikammoasiassa enemm�n taas ihmisell� oppimista itsens� kanssa kuin hevosella...

L:n sel�lle tehtiin palvelus my�s sovittamalla satula j�lleen kerran. Asiantuntijan neuvosta satulan ja hevosen sel�n v�liin palautettin romaani, joka nostaa satulan takakaarta hiukan ja tekee samalla satulasta sopivamman hevoselle t�ll� hetkell�.

Seuraaava tutkiskelun aihe n�ytt�� L:n kohdalla olevan sen onnettomat kaviot, joiden hoitosuunnitelman tekemisess� saamme toivottavasti my�s Haapaselta apua.

T�m�nkertaisen hoidon j�lkeen sain ohjeeksi k�velytt�� hevosta maasta k�sin parin p�iv�n ajan kahdeksikkoja ja ympyr�it�. Kaarta pienent�en, jotta hevonen joutuu hidastamaan sis�takajalkansa liikett� ja samalla venytt�m��n sit�.

Kolmantena p�iv�n� tein samaa satulassa pitkin ohjin, nelj�nten� otin ohjat tuntumalle. Silloin fiilis takaosan ty�skentelyst� v�littyi niin voimakkaana, ett� vaadittiin malttia, jotten olisi siirtynyt kokeilemaan hiukan kev�tjuhlaliikkeit�. Normaaliin harjoitteluun saamme nyt k�yntiharjoitusp�ivien j�lkeen jo toki palata - sopivasti viikonlopun tiedostavan ratsastuksen valmennusviikonlopun edell�! Mielenkiintoista kuulla, huomaako valmentaja muutosta hevosessa!

Lis�tietoja Ismo Haapasesta nettiosoitteista www.horsewell.fi ja www.fysiohealing.fi.

Huoltenkin keskelt� l�ytyy ilon pilkahduksia

2009-07-29T21:45:46Z

Jippii! Olen ensimm�ist� kertaa laittanut �t�kk�myrkky� hevoseeni suoraan pullosta suihkien!

T�h�n saakka olen joutunut laittamaan �t�kk�suojan hevoseen sienen avulla pyyhk�isten, sill� suihkeen suhina saati sumun kosketus L:n herk�lle hipi�lle on saanut hevosen tanssimaan ympyr��.

Edistyst� sienik�sittelyn onnistuminenkin, sill� viime kes�n� L yritti vain lapa edell� juosta ylitseni vaarallisen suihkepullon suhinan kuullessaan. Nyt se on sent��n tanssiessaan laittanut takajalkojaan n�tisti ristiin!

Vaan jotakin on tapahtunut: hevoseni seisoo paikallaan, p�� rennosti riippuen ja antaa suihkuttaa itsens� karkotteella!

Kunnes seuraavana aamuna tulen tallille.

Hevoseni nukkuu laitumella, kaula ja selk� t�ynn� kahden peukalonp��nkokoisia patteja! Paarmat ja muut itikat ovat hy�k�nneet hevoseni kimppuun - karkotteesta huolimatta - ja pistokohtien kautta myrkky� on p��tynyt hevosen ihon l�pi ja allerginen reaktio on poksahtanut k�siin!

Hevonen n�ytt�� j�rkytt�v�lt�! Sen mahanaluskin on yht� mukulakivikatua!

Ensiavuksi L saa tietenkin heti homeopaattisia, Apis-helmi�, ja sienipesun.

Tallinpit�j� kehottaa pesem��n hevosen letkun kanssa, mik� askarruttaa tovin: en ole uskaltanut koittaa letkupesua, kun juuri olemme p��sseet sanko&sienipesun kanssa sinuiksi. Mutta h�t�tilanne on h�t�tilanne: vesi v��nnet��n mukavan l�mpim�ksi ja letku k�teen. Eik� hevonen ota tilanteesta pulttia: antaa veden valua ja puhdistaa myrkyn pois iholta.

Ilon tunne kulkee l�pi, vaikka huoli hevosesta on koko ajan mieless�!
Ensimm�inen letkupesumme!!

Iltap�iv�ll� toistamme toimenpiteet: Apista ja letkutusta. Kaulan paukamat ovat jo laskeneet huomattavasti, mutta mahan alus on yh� kaamea. Ja ilmeisen kipe� my�s, sit� ei saisi edes koskettaa.

Illalla viel� helmiannos ja hyv�ny�nsuukko sek� tekstiviestitiedustelu homeopaatille, kannattaisiko Apiksen rinnalla antaa jotakin muuta valmistetta. Neuvo liuottaa hevoselle veteen cocktail kahdesta eri valmisteesta tulee heti paluuviestin�. Sen aika on seuraavana aamuna!

Aamulla tallille saapuessani hevonen on kuin mit��n ei olisi tapahtunutkaan. Kaikki paukurat ovat h�vinneet, mutta p��t�n silti laittaa ruiskun kanssa L:n suuhun homeopaattista liuosta. Sekin sujuu hyvin. Niinp� tarinalla n�ytt��kin olevan muutama opetus. Ensinn�kin �t�kk�myrkyist� ei ole mihink��n hyv��n ja toisekseen: joskus vastoink�ymisisten kohdatessa huomaa, ett� olemme p��sseet aimoharppauksia eteenp�in siit�, millaisia L:n kanssa olimme entisess� el�m�ss�mme - vain puolitoista vuotta sitten!

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Iloinen ponitytt� ja h�nen sikkurasilm�inen hevoisensa!

Mytty ratsastushousujen taskussa

2009-07-10T18:45:25Z

Kuva valmennustunnilta hein�kuussa -09.

Ratsastushousujen taskussa on pieni ryttyinen paperimytty. Siin� on s�hk�postin pikaviestitoiminnolla (liian) kaukana asuvalta valmentajalta kev��ll� saadut ohjeet, joilla harjoitella meille hankalan vasemman laukan nostamista.

Ohjeissa puhutaan takaosan k��nt�misest� suoralla ohjalla, joka sitten vaihdetaan ep�suoraan ohjaan ja etuosan k��nt�miseen. Kun etuosa on takaosan kanssa samalla linjalla, suljetaan oikea jalka ja ta-daa, vasen laukka nousee.

No, eih�n se toki niin yksinkertaista ollut, siis harjoitella yksin. Siksip� olikin sanoinkuvaamattoman hienoa saada valmentaja kes�ll� kotikent�lle neuvomaan ja antamaan kotil�ksyj�. Ensimm�inen valmennusviikonloppu meinasi tosin menn� minun ja L:n kohdalla sivu suun. Hevonen ontui touko-kes�kuun vaihteessa, ja oli tietenkin l��k�rin m��r�yksest� kipul��kekuurilla juuri valmennusten aikaan. Kuurin j�lkeen aloitimme kuitenkin valmentajan antamilla k�yntijumppaohjeilla ja muutamaa p�iv�� my�hemmin uskaltauduin lis��m��n vauhtia ja sain todeta, ett� ontuminen oli ohi. (Ja nyt olemme saamassa Hyvink��ll� asuvan hevoskiropraktikon Ismo Haapasen kotitallillemme Raisioon k�sittelem��n hevosia, kaksi potilaspaikkaa on viel� vapaana, jos joku tarvitsee hevoselleen apua!! Min� ainakin haluan selvitt��, johtuiko ontuminen mahdollisesti jostain sel�n tai takap��n jumista.)

Toiseen valmennusviikonloppuun hein�kuun alkuun p��simme mukaan, ja saimme harjoitteluun oivallisia ty�kaluja laukan ty�st�miseen. Yksi niist� on hevosen kierrosten nostaminen laukkaa varten. Olen tiennyt, ett� niit� tarvitaan, mutta toisaalta olen hiukan pel�nnyt niit� tavoitellessani rentoa hevosta. Viikonlopun aikana sain kokea mielett�mi� el�myksi� ja euforiaa hevosen sel�ss�! Ja se lapulle rustattu ohje, se tietenkin toimi kuin taikasauva, kaikessa yksinkertaisuudessaan!

Tuntuukin, ett� olemme viimeisten kuukausien aikana p��sseet ratsastuksellisesti aimo harppauksen eteenp�in! Ja my�s er�s toinen projekti on hyv�ll� mallilla: Tunne Hevonen -lehden ensimm�inen numero l�htee ensi viikolla painoon, j�nnitt�v��!

Enkeliel�imen matkassa

2009-05-27T07:21:36Z

Minun hierojani on viisas nainen, jolla on tuntosarvet tallella. Hierojani ei ole hevosihmisi�, mutta h�n tiet�� ja ymm�rt�� el�imist� paljon. H�n sanoo, ett� hevoset ovat ��rett�m�n herkki� el�imi�, joiden kanssa puuhastellessa tunteilla ja tunteiden tiedostamisella on uskomattoman suuri merkitys.

Hieroja puhuu hevosista enkeliel�imin� � ne ovat maan p��ll� meit� ihmisi� varten, opettamassa meit�.

Ja silt� se tuntuu.

Kulunut vuosi, jonka aikana olen sukeltanut hevostaidon maailmaan, on ollut oikeastaan enemm�n matka itseeni. Olen huomaamatta oppinut paljon siit�, millainen olen. Ja ne oppitunnit olen saanut yst�v�lt�ni hevoselta. Se antaa p�ivitt�in v�litt�m�n palautteen siit�, millaisella tuulella olen ja mit� voin silloin hevoselta pyyt��. Miten t�rke�� on kuunnella toista ja pyrki� tekem��n oikein. Ymm�rt��, ett� hetkess� el�v� olento ei tee virheit� vaan min� olen se, joka k�yt�ksell�ni tai muulla tavoin aiheuttamallani paineella saan omasta n�k�kulmastani v��ri� asioita aikaan.

Matka itseen ei ole ollut helppo. Olen joutunut katsomaan peiliin ja n�yrtym��n. Tunnustamaan itselleni, ett� olen tehnyt v��ri� valintoja ja huonoja tekoja. H�pe�m��n. Matkan varrella moni vanha yst�v� on muuttunut hyv�np�iv�ntutuksi, mutta sek��n ei ole oikeastaan tuntunut pahalta. Ne ovat vain asioita, joiden on tavallaan kuulunut tapahtua. Tilalle on tullut jotakin muuta, parempaa energiaa ehk�.

Tuntuu vaikealta ymm�rt��, ett� kaikki eiv�t halua matkalle mukaan. Toinen viisas nainen, CR-ohjaajani, kertoi hevostaito-ohjaaja Piet Nibbelinkin verranneen hevosharrastuksen eri teill� kulkemista puutarhoissa k�yskentelemiseen. Toista houkuttelee tietynlainen puutarha, toista toisenlainen.

Kummassakaan ei v�ltt�m�tt� ole mit��n v��r��, mutta suuntia on monia ja jokainen valitkoon sen, mik� itsest� tuntuu parhaimmalta.

Miten pinke�st� ponista tuli rento ratsu

2009-05-15T22:07:32Z

Tasan vuosi sitten 16.5.2008 aloitimme uuden el�m�n. Tuona perjantaina saavuimme hevoskouluttaja Minna Lindstr�min pihaan.

Olen kirjoittanut harjoitusp�iv�kirjaan Lindstr�min havaintoja hevosesta: j�nnittyy, kun ihminen nousee selk��n, l�htee satuloitaessa karkuun, suitsiessa nostaa p��t�, kulkee vinossa, pelk�� kosketusta. Asioita, joita min� en ollut n�hnyt. Olin vain syytt�nyt hevosta pinke�ksi ja ajatellut sen pelk��v�n ainoastaan kengitt�j�� ja el�inl��k�ri�.

Viikonloppu oli tunteiden vuoristorataa, joka vei syv�lle: syyllisyytt�, ahdistusta, ep�toivoa, h�pe�� omasta tiet�m�tt�myydest�. Ja sitten toivon pilkahdus: hevonen on nyt oikeassa paikassa. L j�i Lindstr�min oppiin kuukaudeksi. "Ei tunnu pahalta j�tt�� hevosta t�nne hevosten paratiisiin ja uuden el�m�n alkuun", olen kirjoittanut p�iv�kirjaan.

Lindstr�min luona L oppi, ettei kosketuksesta seuraa mit��n pahaa. Se oppi my�t��m��n paineelle. Se oppi rentoutumaan.

Mutta my�s min� jouduin tekem��n t�it�: harjoittelemaan ajoitusta, jotta hevosen oppiminen meni eteenp�in ja vahvistui. Opin my�s, ett� hevonen ei suunnittele tekev�ns� kepposia tai olevansa hankala: hevosen n�k�kulmasta ihmisen mielest� ei-toivotulle k�yt�kselle on aina syy. Se tuntuu olevan monelle vaikea ymm�rt�� - ehk� siksi, ett� silloin joutuu katsomaan peiliin ja mietti�, miten asian ratkaisee. "Jos rankaiseminen tai komentaminen auttaisivat, ongelmia ei olisi", kouluttaja muistutti

Koulutusjakson loppupuolella jouduin tekem��n ison p��t�ksen. "Se, miten yhteiskuntakelpoinen hevosesta tulee, riippuu my�s siit� yhteis�st�, jossa hevonen el�� ja miten sit� k�sitell��n jatkossa", Lindstr�m sanoi. Niinp� tein p��t�ksen vaihtaa tallipaikkaa pienelle yksityistallille, jonka omistaja k�sitteli omia hevosiaan lh-oppien mukaan.

Kotiteht�v�ksi sain hevosen harjaamista (niin, ett� hevosen huomio pysyy itsess� ja palkkaus tulee niskan laskiessa), s�kityst� (pyyhkeill�, satulahuovilla, k�ysinipulla), juoksutusta, talutusharjoituksia. Kun tuli hankala hetki, otin mukaan videokameran ja katsoin nauhalta, mit� tein v��rin.

Koko viime kes�n tein pelk�st��n maastaty�skentelyharjoituksia. Elokuun alussa ryhdyin tekem��n my�s selk��nnousuharjoituksia. "Nyt ei saa kiirehti�!", lukee harjoitusp�iv�kirjassa. Syyskuussa ratsastin ensimm�ist� kertaa my�s ravia. "L oli tosi rento, elastinen, venytti kaulaa alas. Wow, mahtava fiilis!", olen kirjoittanut.

Nyt harjoitusp�iv�kirjassa toistuvat sanat rento ja kiva. Rauhallinen.

Kuulolla. Lunki. Hauskaa! Tosi hyv� meininki! Kengitt�j�nk��n ei en�� tarvitse k�yd� joka toinen viikko naputtamassa irronneita etukenki� vaan hevonen pit�� keng�t jalassa niin kauan, kun tulee tarpeelliseksi suorittaa jalkahoito.

En tied� kumpi meist� on viimeisen vuoden aikana muuttunut enemm�n, min� vai L. Kengitt�j�n mukaan hevonen on omistajansa peili, ehk� siis kokemuksen my�t� rauhallisemmaksi ja johdonmukaisemmaksi muuttunut k�yt�kseni on osaltaan saanut my�s hevosen luottamaan ymp�rist��ns�.

Valmiita emme ole, mutta se kai lienee t�m�n harrastuksen ideakin. Opetella ymm�rt�m��n omaa hevoskumppaniaan mahdollisimman hyvin.

Matkalla Ray Huntin kanssa

2009-05-07T18:51:36Z

Lueskelin ty�matkalla junassa Ray Huntin kirjaa Think harmony with horses. (Kyll�, Kata, se on edelleen minulla lainassa, vaikka olet jo ehk� unohtanut sit� edes kaivata!)

Kirja on odottanut lukuvuoroaan pitk��n, mutta vasta nyt tulin tarttuneeksi siihen - osin siit� raadollisesta syyst�, ett� se oli sopivan ohut otettavaksi mukaan matkalukemiseksi, mutta sen viisaudet, ne ovat painavia ja ansaitsisivat kyll� isommat raamit.

Kirjan sanoma yksinkertaisuudessaan on se, ett� hevosten kanssa puuhastelu on el�m�ntapa, jonka tavoitteena on voida olla yht� hevosen kanssa. Minua kirja muistutti j�lleen kerran ajan suhteellisuudesta: ihminen on se, joka asettaa p��ss��n etapit ja odotukset ja takertuu niihin.

Hunt pist�� ajattelemaan: Lapsi oppii kirjoittamaan nimens� ehk� heti ensimm�isell� kerralla, mutta todenn�k�isemmin vasta vaikkapa kuukauden p��st�. Ajalla ei ole v�li�, koska ensin lapsen t�ytyy joka tapauksessa valmistautua nimens� kirjoittamiseen: opetella nostamaan kyn� k�teens�, k�ytt�m��n sit�, tekem��n sill� viivoja, joista sitten tulee kirjaimia. T�m� prosessi on jokaisen helppo ymm�rt��.

"Miksi sitten odotamme, ett� hevonen oppisi kaiken heti? Ilman aikaa, valmistelua ja sen tunnetilojen huomioonottamista", Hunt kysyy.

Niinp�. Siin�p� taas miettimist�, ket� varten haluamme edisty� ja mik� kiire meill� on saavuttaa asioita ja edistyst�.

Kaikella on aikansa ja t�m� kaikki on matkaa sinne jonnekin. Nauttikaamme siit�!

Uusi kotimainen hevoslehti!

2009-04-29T19:48:01Z

Tunne Hevonen on uusi kotimainen hevoslehti, jonka punaisena lankana on kertoa turvallisesta arjesta hevosen kanssa. Lehden tavoitteena on, ett� jokainen hevosten kanssa ty�skentelev� tai hevosia harrastava l�yt�isi luontevan, v�kivallattoman ja el�int� kuuntelevan tavan toimia hevosyst�v�ns� kanssa.

Tunne hevonen on 36-sivuinen lehti luonnollisesta hevostaidosta.

Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, vuonna 2009 kolme kertaa.

Irtonumero 7 euroa, vuosikerta 40 euroa.

Tilaukset nettisivujen www.tunnehevonen.fi kautta!

Facebookista l�ytyy my�s oma ryhm� nimell� Tunne Hevonen.